Joulukalenteri 5.12

 Teille, jotka että muista tai tiedä keitä Ooga ja Saliver ovat, tässä nopea kertaus: Ooga ja Saliver olivat kaksikko, he kulkivat kaikkialle yhdessä. He olivat lähes saman ikäisiä ja kokoisia olentoja (en haluaisi luokitella heitä sen enempää lapsiksi, aikuisiksi, tontuiksi, keijuiksi kuin satuhahmoiksikaan.) Molemmilla oli vaaleaan taittavat hiukset, tosin vain Ooga piti hiuksensa pitkinä, Saliveria ärsyttivät silmille valuvat karvat, joten tämä leikkeli tukkaansa tasaisin väliajoin millä tahansa käsiinsä osuvalla terällä(voitte uskoa, että jälki oli sen mukaista). Siinä missä Ooga piti keltaisesta väristä, piirtämisestä ja ihmisten ärsyttämisestä, Saliver hyppi mielellään seinille, tuijotti iltaisin tähtitaivasta ja korjasi vanhaa polkupuöräänsä. Yhdessä he pystyivät mihin vain. Silloin ku he eivät ärsyttäneet ihmisiä, hyppineet seinille, tehneet jekkuja naapurin kettuaitauksessa tai muuten vaan torkkuneet sohvalla, he auttoivat maailmaa sen kaikenlaisissa tuskailuissa. (Kopioitu vuoden 2023 joulukalenterista)

    Kisko käveli reippaasti, niin reippaasti kun lyhyillä tonttujaloillaan pääsi umpihangessa etenemään ja Ooga ja Saliver seurasivat perässä. Läski jänis, joka asui tätänykyä sisätiloissa Olavinpuiston kartanossa, eräänlaisena Lari Kaarin lemmikkinä, hyppi joukon jatkona. Se ei yleensä poistunut talosta öisin, eikä juuri muutenkaan mutta tämä tilanne vaikutti sen yksinkertaisessa mielessä niin jännittävältä, että se halusi lähteä mukaan. Tullessaan lähemmän Kisko huokaisi huojentuneena. Viski istui samassa paikassa mihin hän oli tämän jättänyt ja karvainen oliokin näytti rauhalliselta. Sen nenä ei enää vuotanut ja kyyneleetkin olivat tyrehtyneet. 

    “Kas vain, sehän onkin Pirtinmäen uhvo, eikä Muurimaan jälkeläisiä. Miten ihmeessä se raukka on tänne joutunut?” Saliver kummasteli. “Sinäkö tunnet tuon olion?” Kisko katsoi Saliveria kummissaan ja käänsi sitten katseensa Oogaan kun tämä vastasi: “Kyllähän me tämän veijarin tunnemme, tottakai. Ihme ettei se ole teille tuttu. Kysymys kuuluukin että mitä se tekee täällä, tuhannen auringonkiertämän kulun päässä omalta kotiplaneetaltaan ja ilmeisesti vielä ihan yksin.” Ooga jatkoi ja astahti viimeiset askeleet uhvon luo. Otus näytti edelleen surkealta ja hieman pelokkaalta. Se aukoi suutaan mutta mitään ei edelleenkään kuulunut. Viski nosteli laihoja hartioitaan kuin todetakseen, että tilanne oli tämä, hän ei osannut uhvoa auttaa eikä ymmärtänyt mitä tämä halusi. 

    “Uhvo, nämä ovat tonttuja, vaihda tonttujen kielelle.” Saliver sanoi ja uhvo katsoi tätä epäuskoisen näköisenä. “Se ei tunnistanut teitä, ette kuulema näytä perinteisitä tontuilta.” Saliver nauroi ja uhvo tuntui myös hymyilevän ujosti. Kisko ja Viski olivat tyytyväisiä. Saliver ja Ooga olivat ratkaisseet arvoituksen! Hyvä. Mutta, hetkinen, miten niin he eivät olleet tonttujen näköisiä?? Viski oli juuri avaamassa suutaan kun uhvo alkoi puhua: “Minä olen pahoillani, jos säikytin teidät.” Se painoi päänsä ja väänteli karvaisia käsiään. Sen kynnet oli lakattu kauniisti, Viski katseli niitä ja mietti, että haluaisi kysyä tältä kuinka moiset saisi kestämään avaruuden ilmanalassa. “Minä, minä olen karkumatkalla. Alukseeni tuli joku vika ja ennenkuin huomasinkaan, törmäsin ilmapalloon, lentävään flamingoon, toteutumattomaan toiveeseen ja lopulta pahanilman pilveen, tämä oli viimeinen niitti, joka rikkoi alukseni ohjauksen ja navigaation. Ja jos ihan totta puhutaan, isä uhvo ei tiedä että lähdin matkaan tänä iltana. Hän varmasti etsii minua.” Otus purskahti jälleen itkuun ja tontut tunsivat itsensä hyödyttömiksi. Onneksi Ooga ja Saliver tiesivät miten toimia. “Tässä, ota vähän kanelia ja mietitään sitten miten tästä eteenpäin. Meillä on varmasti jossain opus, jossa kerrotaan miten uhvo-alus saadaan korjattua.” Ooga tarjosi kanelipurkkia otukselle ja se ottikin sen vastaan, haisteli ja aivasteli hetken ruskeaa pölyä ja näytti heti hieman tyytyväisemmältä. “Muurimaalaiset pitävät kanelista mutta myös uhvot ovat sen perään. Sen täytyy olla joku avarussäteilyyn liittyvä.” Saliver sanoi ja katseli tyytyväisenä, kun uhvo hymyili kiitollisena. Nyt pitäisi majoittaa se yöksi ja aamulla he miettisivät miten edetä.