Joulukalenteri 8.12

     “Onpa hiljaista.” Ooga pysähtyi kuusen alle ja Saliverkin kuulosteli. “Liian hiljaista.” Hän totesi ja samalla hetkellä jättimäinen käpy lensi ilmojen halki kuin rikkinäinen uhvoalus konsanaan ja laskeutui puolikkaan tossunmitan päähän Saliverin hoikasta hahmosta. “Hups.” Kuului hilpeä ääni tuuhean kuusen uumenista ja samalla ilmoille kaikui iloinen nauru. Saliver katsoi vuoroin kuusessa kurkkivaa oravakaksikkoa, vuoroin käpyä, joka savusi hangessa. (Ei, se ei ollut lentänyt niin kovaa, ettäkö se olisi ollut tulessa. Se oli todennäköisesti oravakaksikon lounas. Tieto siitä, etteikö ruoalla olisi saanut leikkiä, ei ollut saavuttanut Olavinpuiston reunamilla asuvia olentoja. Kuten todettu, nehän asuivat edelleen puussa..) 
    Ooga nosti kävyn maasta ja puisteli lumet sen pinnalta. “Katso, tässä on varmasti riittämiin käpykudosta. Aluksen vuotavat tiukuosat saadaan tukittua ja tuettua tällä. Toki siitä saataisiin varmasti kestävämpi, jos jompikumpi oravista VAIVAUTUISI TULEMAAN ALAS JA HIEMAN AUTTAAMAAN!” Ooga korotti ääntään ja toinen oravista tulikin esiin oksien kätköistä. 
    “Voi juma, uhvo!” Orava kirkaisi ja hyppi alas toinen orava kannoillaan. “Oikea uhvo!” “Voi voi, saisinko hieman tuota ihanaa neonväristä karvaa, se sopisi niin hienosti hännän koristeeksi?” Orava silitti uhvon turkkia innostuneena. “Eikä sovi, vaan minun takapuolikarvojeni jatkoksi” “Ei, vaan minun..” Uhvo katsoi hämmentyneenä oravakaksikkoa, jotka olivat jo saaneet riidan aikaiseksi ja karjuivat toisilleen kuusen juurella. Saliver sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Niin ymmärtäväinen ja pitkäpinnainen kuin hän olikin, taistelevat oravat saivat hänet aina hieman hengästymään. 
    “Talon lattialla on niin paljon karvaa, että Lari Kaari uskoo meidän hankkineen uuden maton. Me toimitamme ne teille hetimmiten, jos vain suostutte nyt auttamaan meitä.” Ooga tuhahti ja selitti nopeasti tilanteen oraville. Näiden lounas toimisi vallan mainiosti tilkkeenä, jota aluksen vuotaviin tiukuosiin, eli niihin pieniin reikiin, joita aluksen ilmanvaihtoon tarvittiin. Ilmanvaihto taas oli tärkeää koska.. no, olihan raitis ilma nyt ylipäätään tärkeää. 
    “Tarvitsetteko lisää käpyjä?” Toinen orava (kukaan ei erottanut niitä toisistaan!) kysyi. “Meillä niitä riittää, talvivarasto on täynnä.. en ihan varmasti kyllä muista missä varasto sijaitsee mutta jostain se löytyy! Uhvoa on aina ilo auttaa! Luulin että uhvoja ei ole olemassa!” Orava intoili ja pyöri ympyrää Oogan, Saliverin ja uhvon ympärillä yrittäen huomaamatta napata muutaman selkäkarvan uhvon selästä. “Ei, tämä riittää kyllä. Sensijaan sinä voisit hieman raapaista kävyn pintaa pienillä oravankynsilläsi. Siitä tulisi sitten parempi ja kestävämpi. Emmehän halua, että uhvo päätyy aluksineen jälleen jonnekkin metsän keskelle. Sieltä ei välttämättä löydy yhtä avuliasta joukkoa, vai mitä luulette..” Ooga tarjosi mustaksi hiiltynyttä käpyä oraville ja nämä raapivat sen pintaa innokkaina. Nyt käpy alkoi loistaa hopeisena. Saliver otti taskustaan pienen tinalla vuoratun rasian ja sulki kävyn sen sisään. Yksi tärkeä komponentti löydetty.