"Kappas, kappas, uhvo on vielä täällä.” Kisko Tuiskutukka totesi nähdessään kolmikon kävelevän pihan läpi. “Kisko, hyvä että olet siinä, tarvitaan vähän apua.” Ooga huudahti ja Kisko pysähtyi odottamaan, että he tulivat lähemmäs. “Tilanne on nyt se, että meidän pitäisi saada käsiimme tonttujauhetta. Ja ei, älä hätäänny, tiedän ettei teiltä sitä varmastikaan löydy mutta voisitko kysellä Korvatunturilta. Meillä ei ole nyt aikaa lähteä käymään siellä asti, sillä uhvon vointi heikkenee koko ajan. Jos emme saa alusta korjattua ajoissa, uhvo sulaa lilluvaksi limalammikoksi vierashuoneen patjalle ja sekös Lari Kaaria riemastuttaa.” Saliver jutusteli ja madalsi hieman ääntään sopivissa kohdissa. Uhvon ei tarvinnut kuulla kaikkia yksityiskohtia. Se oli selvästi vasta uhvo-elämänsä alkutaipaleella, eikä välttämättä ollut itse tietoinen mikä kohtalo olisi edessä, jos se ei pääsisi nopeasti takaisin avaruussäteilyn piiriin. (Tietysti aina oli mahdollista tehdä reikä ilmakehään ja päästää säteily siitä maan pinnalle mutta se tulisi vaikuttamaan kaikkiin täällä eläviin olentoihin, eivätkä Ooga ja Saliver mielellään käyttäneet tätä keinoa. Se olisi sitten viimeinen mahdollinen tapa hoitaa homma ja silloinkin reikä pitäisi tehdä paikkaan jossa asui ihmisiä, joilla ei ollut enää mitään käyttöä. Lisäksi heidän pitäisi kaivaa omat suojapukunsa esiin eikä heistä kumpikaan muistanut missä ne olivat. Mahdollisesti naamiaisasukaapissa tai samassa paikassa missä he säilyttivät syvänmeren sukellupukujaan mutta varmuutta ei ollut..)
“No jos joku pystyy hoitamaan tänne tonttujauhetta ennätysajassa, se joku on..” “Jepa Hurjamieli!” Viki “Viski” Vaahtoparta täydensi tonttuystävänsä lauseen ja hekotteli ääneen. “Jepa tulee tänne vaikka revontulella ratsastaen ja varsinkin jos hänelle annetaan noin tärkeä tehtävä!” Viski sanoi ja Kisko nyökytteli myöntävästi vieressä. “Uskaltaisin melko varmasti luvata että jauhe saapunee tänne.. sanotaanko nyt vaikka huomiseen mennessä, riittääkö se?” Kisko kysyi ja Saliver nyökkäsi. “Riittää varmasti. Me hankimme silläaikaa muut tarvittavat tuotteet.” “Mennään herättämään Raparperikuningas. Hän saa etsiä meille kuuliimaa.” Ooga sanoi ja Saliver kaivoi taskustaan ryppyisen karkkipaperin, jonka taakse oli kirjoittanut listan. “Käpykudos, hankittu, tonttujauhe, tulossa, kuuliimaa, hankitaan Raparperikuninkaalta.. banaanimurskaa, no Lari Kaari syö niin paljon banaania, että sieltä saadaan hieman murskaa. Sitten tarvitaan enää välkehtivä tiiviste ja joulun taikaa.” Ooga nyökkäsi. “Kyllä, homma hoidossa. Hän hymyili uhvolle rohkaisevasti ja yritti olla näyttämättä huoltaan. Uhvo tiputti niin paljon karvaa, että sen jalat alkoivat näyttää jo hieman kaljuilta. Heidän olisi pian puettava sille villahousut, jos he eivät saisi alusta korjattua ja uhvoa matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti