"No nyt on menopeliä kerrakseen." Jepa Hurjamieli kierteli alusta haltioituneena. "Vaihtaisikohan uhvo tämän tuohon nuoreen poroon. Sitä on kyllä vähän vaikea ohjata mutta jos selviää tälläisen vekottimen puikoissa, niin tuo harmaa peto tottelee varmasti helposti. Rekikin on juuri huollettu ja vaikka sillä onkin aika paljon kilometrejä takana, se kulkee kuin rasvattu tähti." Jepa jutusteli ja otti sitten kiinni ovenkahvasta. "Saahan tänne katsoa sisälle?" Vastausta odottamatta hän avasi oven ja astui sisälle alukseen. Ooga ja Saliver vilkaisivat toisiaan hieman huolestuneena mutta menivät sitten perässä. Olihan heidän toki nähtävä aluksen vauriot myös sisältä. Uhvoaluksen korjauskirjassa oli oma lukunsa sille, miten sisätilat toimivat. He eivät olleet edes vilkaisseet sitä tarkemmin. Toivottavasti kaikki olisi kunnossa.
Kaikkien hämmästykseksi aluksen sisätilat näyttivät hieman koululuokalta. Keskellä alusta oli puinen penkki, joka muistutti pulpettia. Seinillä roikkui pahvisille tauluille piirrettyjä kuvia, joissa näkyi jonkinlaisia epämääräisiä eläimen näköisiä olentoja. "Katso, täällä on kuva avaruuspöttösistä." Saliver osoitti yhtä taulua. "Ja täällä näkyy.. öh, tuo näyttää ihan.. Kiskolta? Ja eikös tuo ole..." "Viski" "On!" Saliver ja Ooga katsoivat taulua tarkemmin ja hyvin hämmentyneinä. Jepakin tuli ihmettelemään tilannetta ja tajusi sitten: "Niin, tottakai. Uhvoaluksen tauluthan kertovat jatkuvaa tietoa ympäröivästä maailmasta. Näissä tauluissa.." hän viittoi kaikkia samalla seinällä näkyviä kuvia, "On tietoa siitä, mitä kaikkea tämä pikku uhvo on matkallaan kohdannut. Ei hätää, nämä kaikki välkkyvät vihreänä, se tarkoittaa että te olette ystävällistä, ei vaarallista mallia. Vaaralliset viholliset välkkyvät punaisena ja saavat niskaansa uhvon räkää. Se syövyttää suurissa määrin, tiesittehän se sen?" Jepa jutusteli leppoisaan sävyyn ja kaksikko nyökytteli. Toisella seinällä näkyi kuva itse uhvosta. Se leijui jonkinlaisen kuplan sisällä ja pudotteli karvaa. Ooga arvioi, että se oli menetteänyt noin puolet karvapeitteestään. Ehkä tämä oli jonkinlainen mittari siitä, kuinka paljon heillä olisi vielä aikaa..
"Kaikki näyttäisi olevan siistiä täällä sisäpuolella." Saliver sanoi ja tuijotti vielä ohjauspöytää, jonka valot vilkkuivat himmeinä. Hänen olisi tehnyt mieli koskea johonkin, mihin tahansa nappulaan, vain nähdäkseen mitä tapahtui. Hän muisti painaneensa pienenä leluautonsa heittoistuinnappulasta Oogan istuessa etupenkillä. Oogan reidessä oli edelleen pieni arpi muistona siitä, kun tämä oli lentänyt istuimeltaan kiviaitaa päin jalat edellä. (Onneksi jalat, eikä pää edellä!). Se oli opettanut Saliverille tervettä pelokkuutta tuntemattomia nappuloita kohtaan. Niimpä hän tyytyi vain ihailemaan uhvon ohjauslaitteita. Ne näyttivät hieman kehittyneen play stationin ohjaimilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti