Joulukalenteri 4.12

 Karvapallo aukoi suutaa mutta mitään ääntä ei kuulunut. Viski ja Kisko vilkaisivat toisiaan ja kohauttivat harteitaan. Ehkä tulokas ei ymmärtänyt tonttua. He yrittivät puhua tälle vielä eläinten, oravien, haamujen, sirkkojen ja jopa ihmisten kieltä mutta karvapallo näytti edelleen yhtä hämmentyneeltä. “Kyllä tämä tilanne vaatii nyt järeämmät keinot.” Viski sanoi ja Kisko nyökkäili. Hän oli samaa mieltä. Heidän olisi mentävä herättämään Ooga ja Saliver, nämä tietäisivät mitä tehdä. 

    Kisko lähti taapertamaan omia jälkiään pitkin takaisin talolle Viskin jäädessä kurkkupurkin ja omituisen otuksen luo. He olivat tehneet nopean suunnitelman miten tässä olisi paras toimia. He olivat olleet samaa mieltä siitä, ettei tulokas vaikuttanut väkivaltaiselta tai muutenkaan uhkaavalta. Jos jotain kuitenkin sattuisi, Viski oli heistä vanhempi, joten olisi hänen aikansa siirtyä tähtitaivaalle. Toki he olivat ensin yrittäneet saada karvakasaa seuraamaan heitä talolle mutta tämä ei selvästi ymmärtänyt myöskään elekieltä. Se oli seisonut paikoillaan ja tuijotellut varpaitaan (Niitä oli viisi, Kisko oli nähnyt, kun se oli nostellut jalkojaan), eikä ollut tehnyt elettäkään seuratakseen tonttuja.

    Niimpä hahmo jäi seisomaan hankeen, Viski istui kurkkupurkin reunalle ja Kisko lähti hakemaan apua. Hangessa rämpiessään hän manasi mielessään sitä, että he olivat alunperinkään lähteneet katsomaan koko mokomaa tulipalloa. Jos he olisivat antaneet asian olla, he olisivat nyt nukkumassa Mersun takapenkin pehmeydessä, eivätkä joutuneet hyppimään hangessa pimeässä talviyössä. Seuraava ajatus oli, että jos he eivät olisi menneet auttamaan, neonvärinen, kirkasta räkää nenästään erittävä karvapallo olisi nyt yksin keskellä maalaispeltoa.. Ei, ei sekään olisi ollut hyvä ajatus. Nyt vain reippaasti hakemaan tehokaksikko apuun ja he voisivat mennä tämän jälkeen takaisin omiin toimiinsa. Tästä ajatuksesta reipastuneensa Kisko otti pihatielle päästyään muutaman juoksuaskeleen ja oli Oogan ja Saliverin ovella ennätysajassa. Hän oli juuri kolkuttamassa kun ovi avautui hänen nenänsä edessä ja paksuun villapipoon ja töppösiin pukeutunut hahmo seisoi hänen edessään. Kisko ei aivan erottanut kumpi noiden vällyjen alle oli hautautunut mutta sillä ei oikeastaan ollut väliä. 

    “Huh, hyvä että olette hereillä, teitä tarvitaan, tulkaa äkkiä!” Kisko huudahti ja näki samalla, että Ooga puuhaili eteisessä vetäen juuri paksua takkia päälleen. Ovella seisova hahmo oli siis Saliver. 

    “Näitkö taivalla lentäneen tulipallon?” Saliver kysyi vetäen paksua kaulaliinaa pois kasvojensa edestä. “Juuri siitä on kyse.” Kisko sanoi ja katsoi olkansa yli pimeään yöhön puolittain olettaen, että näkisi jälleen taivaalla kiitävän valon, jonka kyydissä matkustaisi sekä neonvärinen, viisivarpainen mykkä myyrä, kuin hänen paras ystävänsä Viki “Viski” Vaahtoparta. Ajatuskin puistatti Kiskoa ja hän hoputti kaksikkoa tulemaan nopeasti. “Sen täytyy olla Murimaan mammun jälkikasvu.” Saliver totesi ja kääntyi Oogan puoleen. “Ota kanelipurkki matkaan, niin saadaan se sieltä mukaan.” Sitten Saliver katsoi Kiskoa, joka tuijotti tätä suu raollaan. “Noniin, kerro kaikki mitä tiedät tilanteesta” Kisko kertasi yön tapahtumat heidän kävellessään pellon poikki kohti kurkkupurkkia..