Kuten todettua, Kisko ja Viski olivat tulossa kotiin Älämäen tonttulasta, jossa olivat olleet nautiskelemassa glögiä. Tai siis “glögiä” (Tontut eivät todellisuudessa juoneet perinteistä glögiä). Tonttulassa oli vaihdettu kuulumisia niin Tarmo T. Kuuran, Vladin, Tullen kuin Aave Aikamielenkin kanssa. Menossa mukana olivat myös Möttönenpöttönen ja Raparperikuningas, sekä taistelevat oravat. (Nämä ovat kaikki kertojan mielikuvituksen tuotetta ja esiintyvät tämän blogin aiemmissa tarinoissa..) Oli äärimmäisen tärkeää, että oli olemassa tälläinen turvapaikka, jossa mielikuvitusolennot saattoivat kokoontua, vaihtaa kuulumisia ja ennenkaikkea katsella sivusta, kun tontut hölmöilivät illan päätteeksi työntämässä karvaisen naamansa liian lähelle tulipataa. Yössä näkyi paljon kiiltäviä takkutukkia, nuttuja, hattuja ja kuten Viskin tapauksessa, partoja.
Kaksikko oli jo lähes Olavinpuiston tontin reunalla olevan roskakatoksen reunalla kun he näkivät vanhan traktoritallin katon yllä lentävän tulipallon. Viski naurahti itsekseen ja mietti oliko hän vahingossa hengittänyt soihturiipisiä ja näki siksi näkyjä mutta kun Kisko kiljaisi samaan aikaan ja osoitti taivaalle, Viski tajusi tulipallon olevan todellinen. He tuijottivat kumpikin hetken aikaa kun pallo jatkoi matkaansa ja katosi näkyvistä. “Se siitä, taisi olla aikamoinen tähdenlento.” Viski totesi ja otti jo askeleen kohti autotallia kun jostain kuului kumea pamahdus. Tontut ovat jälkikäteen kuvanneet ääntä nimenomaisesti näillä sanoilla. “Se ei ollut sellainen terävä, räjähdysmäinen, vaan matalataajuuksinen räjähdysääni.” Luki raportissa, joka on julkaistu vuosisatoja myöhemmin.
“Taisi serkkutonttu pukin pajalta olla taas pulassa. Pitäisikö se nyt kuitenkin käydä vilkaisemassa?” Kisko raapi olematonta partaansa (se OLI olematon Viskiin verrattuna!) ja katsoi toveriaan, joka pohti kahden vaiheilla. Jos se todella oli pukin pajalla asuva tonttu, todennäköisesti Jepa Hurjamieli, joka otti toisinaan pukin reen ja reippaimmat porot ilta-ajelulle ilman asianmukaisia asiakirjoja, tätä piti tietysti mennä auttamaan. He olivat olleet samassa tilanteessa ennenkin. Jepa oli ohjastanut nuoren poron päin avaruuden aikavääristymää ja he olivat joutuneet noutamaan tämän ja mukana olleen, tuhat vuotta vanhentuneen poroparan pois ikuisesta aikaluupista. Pukki ei tänä päivänäkään oikein ymmärtänyt miten nuori poro oli alkanut kärsiä nivelvaivoista niin nopeasti. (Luulen että pukki kyllä tiesi, ei vain halunnut käydä keskustelua Jepan kanssa, sillä jos tämä lopettaisi hölmöilynsä, mistä sitten kirjoitettaisiin villejä tarinoita, joulumuorin keittotaidoista vai? Joulupukin kuumalle linjalle soittelevista aikuisista? Ehei..)
“Tule, mennään. Ehkä se ei olekaan Jepa ja voimme mennä nukkumaan..” Viski sanoi ja Kisko jatkoi lauseen loppuun: “..ja jos on, pääsemme taas kerran osaksi jonkinlaista jännää tarinaa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti