"Joo, kuulkaas, ei sellaista ole olemassakaan, kun kimaltelevaa tiivistettä." Lari Kaari sanoi ensitöikseen noustessaan myrsymaasturin, jota harmaaksi paholaiseksikin kutsuttiin, kyydistä pihatiellä. "Tässä olisi tälläistä joulunauhaa ja sitten liimatykki. Myyjä oli sitä mieltä, että näillä asia pitäisi hoitua."
"Jaa." Saliver vastasi ja Ooga avasi uhvoaluksen korjaamiseen tarkoitetun kirjan sen luvun kohdalta, jossa alaotsikkona luki: Toimi näin, jos lähiliiteristä ei löydy kimaltelevaa tiivistettä. "..jos tiivistettä ei ole saatavilla..jaadajaada.. tanssi polkkaa.. ei, kun tämä koskee jos on kesä ja helle, mites talvella sitten.. hmm, noniin, eli: Jos lähiliiterin valikoimissa ei ole kimaltelevaa tiivistettä, asian voi hoitaa myös liimaamalla joulunauhaa, mieluiten punaista, aluksen sisäpuolella olevaan ohjaimiston reunaan. Parhaiten asia hoituu liimatykillä. Kuuliimaa ei saa käyttää tähän tarkoitukseen, sillä se voi sekoittaa uhvon mielen. Kuuliima on tarkoitettu vain ulkoiseen käyttöön."
"Noniin, sitä se myyjäkin sanoi." Lari Kaari totesi ja kaivoi kassista ostamansa tavarat. Tässä on punaista ja vihreää nauhaa. Jos aluksen korjaamiseen kerran tarvittiin punaista, niin laitetaan tämä vihreä sitten joulukuusen ympärille. Odottakaas ipana, laitan kengät jalkaan niin mennääs katsomaan sitä alusta."
Saliver, Ooga, uhvo, Jepa ja läski jänis kävelivät Lari Kaarin perässä kohti pellolla nököttävää uhvoalusta. "Näinköhän tämä tästä nousee ennen kevättä." Lari Kaari jupisi itsekseen ja koputteli aluksen kylkiä saadan aikaan kumean kopinan. Uhvo pyöritteli onnenamulettia käpälissään ja näytti jälleen hieman huolestuneelta mutta ei sanonut mitään. "Hmm..tuota voisi tietysti vähän lämmittää ja tuonne voisi laittaa vähän öljyä.." Vanhana autoteknikkona Olavinpuiston puistonvartija osasi tietysti korjata aluksen, siitä ei ollut epäilystäkään. Hän avasi oven tottuneesti ja astui sisään. Saliver ja Ooga katselivat kun tämä liimasi varmoin ottein punaisen joulunauhan aluksen komentopöydän ympärille. Kun työ oli valmis, pöytään alkoi syttyä valoja. Yksitellen, valo kerrallaan. Pikkuhiljaa koko alus tuntui heräävän eloon. Jostain alkoi kuulua vaimeaa musiikkia, joka kuulosti hieman alakoululaisten viuluharjoituksilta. Uhvo hymyili ja hyppi paikoillaan. "Isi, isi." Se hoki ja hymyili. "Kyllä, kohta pääset isin luokse." Ooga sanoi ja silitti uhvon turkkia. Se oli nyt niin kovin pehmeä, koska hän oli suihkuttanut siihen myös hieman hoitoainetta.
"Katsokaas, täällähän on pari ruuvia ja mutteria löysällä. Ei tällä voi lähteä ennenkuin saadaan ne kiristettyä." Lari Kaari totesi ja rapsutti nysällä kynnellään pöydän alapuolella näkyviä ruuvinkantoja. "Saliver, käyppä hakemassa jakoavain ja ruuvimeisseli." Tämä juoksi nopeasti harmaan paholaisen talliin ja toi mukanaan pyydetyt työkalut. Lari otti ne vastaan ja yritti saada mutteria kääntymään. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, tai siis tapahtui, mutteri alkoi iskeä kipinää ja kaikki joutuivat ottamaan askeleen taaksepäin. "Hui!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti