"Älä nyt näytä noin surulliselta haamu hyvä." Tonttu yritti saada Aikamielen silmissä kimaltavan kyyneleen katoamaan. "En vain heti tajunnut missä minä olen. Luulin herääväni Joulumuorin pesutuvasta, kuten yleensä tälläisten hieman railakkaampien juhlien jälkeen ja siellä ei totta totisesti kummittele!" Tonttu jatkoi topakkaan äänensävyyn ja vaikutti olevan nyt juuri sellainen olento, jollaisiksi Aikamieli oli aina tontut kuvitellut. "Säikähdin vain, siinä kaikki. Pukki kun ei yleensä pidä siitä, että minä heräilen muorin pesutuvasta. Varsinkin tälläisenä aikana, kun pitäisi painaa töitä pajalla." Tonttu jatkoi jutusteluaan ja katseli Aikamielen suuntaan kiinnostuneena.
"Sinä olet kuin oletkin oikea aave. Teikäläisiä näkee kovin harvoin enää tänä päivänä. Reilu sata vuotta sitten oli ihan normaalia, että joka maalaistalossa, kirkossa ja kievarissa kummitteli. Toisin on nyt. Ehkä se johtuu siitä, että ihmiset eivät enää usko kummituksiin sen enempää kuin tonttuihin tai joulupukkiinkaan." Parrakas ukkeli tuhahti ja oli jo aloittamassa uutta puhetulvaa, kun Aikamieli keskeytti tämän: "Mistä sinä olet oikeastaan tulossa? Korvatunturi on aika kaukana." Hän istahti tontun viereen ja katsoi pukin pikku apuria tämän naurahtaessa. "Se se vasta onkin tarina!" Tonttu huudahti iloisena. "Saimme erään todella ison lahjatoiveen valmiiksi ja päätimme lähteä muutaman kaverin kanssa juhlimaan sitä. Otimme pari pukin poroa ajoon..ihan luvallisesti!" Ukkeli huudahti äkkiä nähdessään Aikamielen kauhistuneen ilmeen. "Niin, kun poroja pitää hieman verrytellä ennen jouluaattoa. Teemme samalla kierroksia ihmisten kodeissa ja toisin kuin monet luulevat, me katsomme myös mitä aikuiset sanovat ja tekevät toisilleen." Tonttu nyökytteli Aikamielen suuntaan tietäväisen näköisenä. "Ihmiset eivät välitä toisistaan enää niinkuin ennen. Kaikilla on niin kovin kiire." Kumpikin satuolento vaikeni hetkeksi mietteisiinsä tämän toteamuksen jälkeen.
"Sinä olet kuin oletkin oikea aave. Teikäläisiä näkee kovin harvoin enää tänä päivänä. Reilu sata vuotta sitten oli ihan normaalia, että joka maalaistalossa, kirkossa ja kievarissa kummitteli. Toisin on nyt. Ehkä se johtuu siitä, että ihmiset eivät enää usko kummituksiin sen enempää kuin tonttuihin tai joulupukkiinkaan." Parrakas ukkeli tuhahti ja oli jo aloittamassa uutta puhetulvaa, kun Aikamieli keskeytti tämän: "Mistä sinä olet oikeastaan tulossa? Korvatunturi on aika kaukana." Hän istahti tontun viereen ja katsoi pukin pikku apuria tämän naurahtaessa. "Se se vasta onkin tarina!" Tonttu huudahti iloisena. "Saimme erään todella ison lahjatoiveen valmiiksi ja päätimme lähteä muutaman kaverin kanssa juhlimaan sitä. Otimme pari pukin poroa ajoon..ihan luvallisesti!" Ukkeli huudahti äkkiä nähdessään Aikamielen kauhistuneen ilmeen. "Niin, kun poroja pitää hieman verrytellä ennen jouluaattoa. Teemme samalla kierroksia ihmisten kodeissa ja toisin kuin monet luulevat, me katsomme myös mitä aikuiset sanovat ja tekevät toisilleen." Tonttu nyökytteli Aikamielen suuntaan tietäväisen näköisenä. "Ihmiset eivät välitä toisistaan enää niinkuin ennen. Kaikilla on niin kovin kiire." Kumpikin satuolento vaikeni hetkeksi mietteisiinsä tämän toteamuksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti