joulukalenteri päivä 7

"Kaapro, eikö niin?” Tonttu otti lakin pois päästään ja raapi takkuista tukkaansa. ”Kaapro.” Aikamieli hymyili leveästi ja koukisti kättään kuin osoittaakseen (olematonta)lihasvoimaansa. ”Jos Simuna oli yksi rohkeimmista tuntemistani henkilöistä, Kaapro oli ehdottomasti vahvin. Hän pystyi nostamaan vasikan yhdellä kädellä ja tanssimaan polkkaa samalla. Tosin se ohjelmanumero piti lopettaa lyhyeen, koska vasikka ei kestänyt menossa mukana vaan alkoi voida aina pahoin. Lopulta se karkasi niityllä laiduntavan lammaslauman matkaan ja elelee tiettävästi tänäkin päivänä jossain Uuden Seelanin saarilla.”

Aikamieli katsoi tonttua tämän kaivaessa uutta taikaliemipulloa takkinsa povitaskusta. ”Mitä Kaaprolle sitten tapahtui?” Tonttu kysyi korkatessaan pullon. Metallinen kirskahdus rikkoi vanhan tivolin rauhan Aikamielen pohtiessa mitä voimamiehelle oikeastaan tapahtuikaan. Siitä oli niin kauan.. ” Hmm..Kyllä, nyt muistan. Se oli tivolin viimeisiä esityksiä. Kaapro oli nostamassa ihmiskuulatykkiä maasta, kun hän sai erittäin kivuliaan tyrän.” Aikamieli osoitti vatsaansa ja nyökkäsi, niin se oli mennyt. ”Kaapro ei koskaan toipunut siitä, vaan vaihtoi lopulta ammattia. Hän toimii tänä päivänä pienessä kylässä kukkakauppiaana ja viihtyy ilmeisesti työssään. En ole nähnyt häntä aikoihin mutta pikkulinnut kertovat toisinaan terveisiä lentäessään tästä yli.” Aikamieli katsoi taivaalle mutta lintuja ei näkynyt. Ne olivat lentäneet etelään talveksi. ”Itseasiassa muistan Kaapron joskus kertoneen, että hän oli aina halunnut olla kukkakauppias mutta alkoi voimamieheksi isänsä painostuksesta. Hänen isänsäkin työskenteli tässä tivolissa mutta se on toinen tarina.” Aikamieli sulki suunsa ja katsoessaan kohti juttukumppaniaan näki tämän torkkuvan pää rintaa vasten nyökkyen.