"Tule, etsitään sinulle sopivat asusteet." Tonttu viittoili kalpeaa aavetta tulemaan luokseen. He olivat matkustaneet läpi aika-avaruuden ja saapuneet tonttulaan yhdessä yössä. Aikamieli ei tuntenut oloaan kotoisaksi mutta ei halunnut tuottaa tontulle pahaa mieltä, joten hän ei sanonut mitään. Joka paikassa hyöri ja pyöri pieniä, parrakkaita ukkeleita, joilla tuntui olevan kova kiire. Muutamassa minuutissa Aikamieli oli nähnyt niin monta tonttua, ettei enää pysynyt laskuissa oliko hän nähnyt saman ukon kerran, kahdesti vai sata kertaa.
"Tonttu, ystäväni.." Aikamieli kuiskasi täristen nurkassa, johon tämä oli paennut jatkuvaa hyörinää. Kun on viettänyt vuosikausia hylätyssä tivolissa, äkillinen hälinä kävi kovasti yksinäisen aaveen mielenterveydelle. "Odota, odota.." Tämä huudahti Aikamielelle ja katosi jälleen muiden tonttujen sekaan. Kaikkialla kuului mutinaa, muminaa, töminää, murinaa ja kitinää. Aikamielestä alkoi tuntua, että tämä oli ollut suuri virhe. Mitä hyötyä hänestä olisi tässä porukassa?
"Tonttu, ystäväni.." Aikamieli kuiskasi täristen nurkassa, johon tämä oli paennut jatkuvaa hyörinää. Kun on viettänyt vuosikausia hylätyssä tivolissa, äkillinen hälinä kävi kovasti yksinäisen aaveen mielenterveydelle. "Odota, odota.." Tämä huudahti Aikamielelle ja katosi jälleen muiden tonttujen sekaan. Kaikkialla kuului mutinaa, muminaa, töminää, murinaa ja kitinää. Aikamielestä alkoi tuntua, että tämä oli ollut suuri virhe. Mitä hyötyä hänestä olisi tässä porukassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti