joulukalenteri päivä 14

Aikamieli huokaisi syvään ja katsoi tonttua sanoen: "Mihin minä täältä lähtisin? Olen asunut tässä tivolissa siitä asti, kun entinen kotini, Vaasan vanha talli paloi ja minun oli pakko vaihtaa paikkaa. Olen sittemmin kotiutunut tänne, enkä voi kuvitella eläväni missään muualla." Tämä jatkoi hiljaisemmalla äänellä. Tonttu nousi seisomaan, oikoi nuttuaan ja sanoi: "Kuuleppa, jää tänne jos tahdot mutta jos sinulla on yhtään seikkailumieltä, keräät kimpsusi ja kampsusi ja.. no, mitä teillä aaveilla nyt onkaan sellaista jota kannatte mukananne ja lähdet minun matkaani." Ukkeli viittoili kädellään Aikamiellelle ja lähti kävelemään kohti kummitusjunan oviaukkoa.

Aikamieli alkoi hätääntyä, eikä hän ollut varma oliko syy siinä, että tonttu aikoi lähteä, vaiko se, että hänen teki tavallaan mieli seurata tuota outoa ukkelia ja katsoa mitä tällä oli mielessään. "Odota!" Aikamieli kuuli oman karhean äänensä parkaisevan. Se sai tontun pysähtymään ja katsomaan taakseen. "Enhän minä noin vain voi jättää tätä paikkaa, tämä on minun kotini!" Aikamieli sanoi surkeasti ja tuntui kutistuvan hieman kasaan.

Tonttu katsoi kalpenevaa haamua ja tuhahti. "Kaikella kunnioituksella mutta olemme jutelleet tässä monta tuntia ihmisistä, jotka muodostivat tässä paikassa jonkinlaisen oudon perheen, yhteisön jota sinä oikeasti kaipaat. Et sinä tähän paikkaan ole kiintynyt, vaan muistoihin, jotka tekivät sinut kerran onnelliseksi." Aikamieli ei halunnut myöntää, että tonttu saattoi olla oikeassa.