Aikamieli ei tunnistanut seuraavaakaan paikkaa jossa heräsi räntäsateen keskellä mutta jollain tavalla hän aavisti olevansa lahden toisella puolella, naapurimaassa Virossa. Ympärillä avautuva maaseutu oli peittymässä märkään lumipeitteeseen. Laitumella käyskentelevät hevoset eivät tuntuneet välittävän pienestä kastumisesta, vaan nyhtivät viimeisiä heinänrippeitä innoissaan. Niiden paksu karvapeite alkoi muistuttaa valkoista jääkarhun taljaa. Kaksi lasta juoksenteli pihamaalla ja heidän perässään kipitti tutun oloinen hahmo,Morrison.
Tämä sai lapset kiinni ja hippaleikkijät vaihtoivat rooleja. Lapset yrittivät saavuttaa miestä tämän pinkoessa karkuun. Hän juoksi suoraan Aikamielen suuntaan ja tämä ehti jo ajatella, ettei Morrison nähnyt häntä. Aaveiden läpi pystyi tottakai juoksemaan mutta se tuntui silti oudolta. Viime hetkellä Morrison jarrutti ja antoi lasten saavuttaa itsensä. Hän nosti molempia vuorotellen ja pyöritti näitä ilmassa. Sitten hän viittoi heille jotain ja lapset lähtivät juoksemaan nauraen kohti taloa.
"Aikamieli,vanha veikko." Morrison sanoi katsellen lastensa menoa. "Siitä on kauan." Aikamieli rykäisi kurkkuaan ja ennenkuin hän ehti vastata Morrison jatkoi: "Toivotan sinulle hyvää joulua. Olen onnellinen, ettei sinun tarvitse viettää tätä joulua yksin. Sinusta tulee erittäin hyvä joulun henki." Hän hymyili ja Aikamieli tunsi että hänen päämääränsä alkoi hahmottua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti