"Frida-Lotte tuli tivoliin jäätyään vahingossa laivasta, jonka matkassa oli risteilymatkustajana. Hän oli kotoisin ilmeisesti Islannista tai Norjasta ja oli päättänyt lähteä matkustamaan sinne minne nenä näytti, niin hän aina sanoi. Hän oli käynyt jo ainakin Saksassa ja Italiassa ja päästyään tänne, hän innostui kiertelemään lähikylissä niin pitkään, että laiva ehti lähteä. Tuo nainen omasi kuitenkin erittäin huolettoman elämänasenteen, joten hän tuli kysymään tivolin johtajalta töitä. Niimpä Frida-Lotte, maailman viiksekkäin nainen, teki pitkän uran tivolin lipunmyyjänä ja tuurasipa hän toisinaan niin tivolin johtajaa, kuin yhtä klovniakin." Aikamieli oli painunut jälleen muistoihinsa, eikä tonttu halunnut keskeyttää tämän mietteitä.
"Eräänä päivänä Frida-Lotte kuitenkin kyllästyi tivolielämään, tuosta noin vain." Aikamieli tuhahti ja jatkoi sitten: "Hän ajoi hienot viiksensä pois, hyvästeli kaikki iloisesti, pakkasi vähät tavaransa ja sitten hän oli poissa. Jonkin aikaa tivoliin tulvi postikortteja ympäri maailmaa ja olimme melko varmoja, että Frida-Lotte oli lähettänyt ne. Hän ei ollut kuitenkaan ikinä muistanut allekirjoittaa niitä. Itseasiassa se oli niin tyypillistä Frida-Lotan höseltävälle luonteelle, että olimme ehkä juuri siksi niin varmoja, että kortit olivat häneltä. Lopulta niitä ei enää tullut ja trooppisen viiksivahankin tuoksu hälveni olemattomiin. Frida-Lotan iloinen nauru kaikui kuitenkin tivolin seinistä vielä viimeisen esityksenkin aikana. Ja se se vasta olikin show, annas kun kerron vielä siitä.." Aikamieli veti syvään henkeä ja aloitti..
"Eräänä päivänä Frida-Lotte kuitenkin kyllästyi tivolielämään, tuosta noin vain." Aikamieli tuhahti ja jatkoi sitten: "Hän ajoi hienot viiksensä pois, hyvästeli kaikki iloisesti, pakkasi vähät tavaransa ja sitten hän oli poissa. Jonkin aikaa tivoliin tulvi postikortteja ympäri maailmaa ja olimme melko varmoja, että Frida-Lotte oli lähettänyt ne. Hän ei ollut kuitenkaan ikinä muistanut allekirjoittaa niitä. Itseasiassa se oli niin tyypillistä Frida-Lotan höseltävälle luonteelle, että olimme ehkä juuri siksi niin varmoja, että kortit olivat häneltä. Lopulta niitä ei enää tullut ja trooppisen viiksivahankin tuoksu hälveni olemattomiin. Frida-Lotan iloinen nauru kaikui kuitenkin tivolin seinistä vielä viimeisen esityksenkin aikana. Ja se se vasta olikin show, annas kun kerron vielä siitä.." Aikamieli veti syvään henkeä ja aloitti..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti