Joulukalenteri, päivä 2

Aikamieli vaelsi vanhan hevoskarusellin luo. Sen hevoset olivat laukanneet pois jo aikapäiviä sitten ja runko oli alkanut ruostua. Tarkemmin katsottuna koko laite oli hieman kallellaan ja sen ennen niin loistokkaat, värikkäät ikkunat olivat särkeytyneet tuhansiksi sirpaleiksi. Kesäisin ne loistivat auringossa kuin timantit, valon osuessa niihin. Se sai Aikamielen aina paremmalle tuulelle, sillä kirkkaat heijastukset muistuttivat sitä menneistä ajoista. Nyt oli kuitenkin talvi ja värikkäät lasinsirpaleet olivat piilossa lumipeitteen alla, kunnes kevätaurinko saisi jälleen vallan. Aikamieli huokaisi hieman normaalia syvempään ja laahusti takaisin kummitusjunan suojiin. Siellä oli ainut paikka jossa hän ei nähnyt tivolin rapistuneita laitteita koko ajan harmaissa silmissään.

Aikamieli jatkoi synkistelyään, kunnes hän kuuli yht´äkkiä jonkinlaista mölyä. Se tuli ulkoa, se oli varma mutta tuo ei ollut metsämiesten tavanomaista jutustelua, eikä marjastajien mölinää, tämä oli jotain, jota Aikamieli ei tunnistanut. Asia pitäisi tarkistaa hetimmiten! Masentuneisuuteen taipuvainen aave leijaili ulos kummitusjunan syövereistä vain nähdäkseen pienen punapukuisen ukkelin tuiskahtavan nenälleen lumikinokseen. Aikamieli ei tiennyt mitä hänen pitäisi tehdä, joten tämä päätti seurata tilannetta kummitusjunan ovelta. Ukkeli mutisi jotain ja nousi ylös vaatteitaan puistellen. Maassa lojui pieni kirjava pullo, josta oli läikkynyt punaista nestettä puhtaanvalkealle hangelle.