Tonttu otti paremman asennon, kaivoi puolikkaan piparkakun nuttunsa taskusta ja tuijotti uutta aaveystäväänsä haltioituneena tämän kertomuksen edetessä. ".. ja siinä valojen välkkeessä tivolin johtaja tuli soihtu käsissään ja sytytti tykin laukaisulangan palamaan. Kuului jättimäinen pamaus ja ilmoille pöllähti sellainen savupilvi, että hetkeen kukaan ei nähnyt edes omia kengänkärkiään. Ilman kirkastuttua katsojat huomasivat, että tivolin teltan katossa oli iso reikä.." Aikamieli piti teatraalisen tauon antaen tontun hoksata mitä oli tapahtunut. "Eikaivain.." Se sopersi silmät suurina ja Aikamieli nyökkäili innostuneena. "Kyllä, elävä ihmiskuulamme Morrison oli ladannut viimeisen esityksen kunniaksi hieman enemmän ruutia tykkiinsä. Hän lensi puolitoista kilometriä ilmojen halki ja päätyi lopulta naapurin ladon katolle, josta pellet kävivät pelastamassa hänet pienellä polkupaloautollaan ja sen onnettomilla tikkailla." Aikamieli naureskeli muistolleen. "Onneksi Morrisonilla oli onnen kypäränsä päässään, eikä hänelle sattunut mitään sen kummempaa. Vaikkakin luulen, ettei Morrisonin kuulo ehkä palautunut koskaan ennalleen tuon tapahtuman jälkeen. Hän toimii tänä päivänä viittomakielen tulkkina Virossa." Aikamieli nyökkäsi tontun epäuskoiselle ilmeelle.
"Kaikilla muilla tuntuu olevan jonkinlaista uutta puhtia elämässään, miksi sinä et lähde täältä? Kyllä kunnon kummittelulle aina tilausta olisi." Tonttu nakersi jo toista piparkakkua ja Aikamieli pohti mitä kaikkea tuon tontun vaatteiden seasta vielä löytyisikään.. "Niin, miksi?" Aave tuumasi mietteissään.
"Kaikilla muilla tuntuu olevan jonkinlaista uutta puhtia elämässään, miksi sinä et lähde täältä? Kyllä kunnon kummittelulle aina tilausta olisi." Tonttu nakersi jo toista piparkakkua ja Aikamieli pohti mitä kaikkea tuon tontun vaatteiden seasta vielä löytyisikään.. "Niin, miksi?" Aave tuumasi mietteissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti