Joulukalenteri päivä 24

Aikamieli tunsi olevansa vapaa. Vapaa kahleista, peloista, ikävistä tuntemuksista. Hän lensi jälleen avaruudessa, sitten valkeassa yhä sakenevassa lumisateessa, seuraavaksi lämpimässä hiekkamyrskyssä ja sitten jälleen pimeässä tähtiyössä.

Aikamielestä oli tullut kuin tullutkin joulun henki ja hän oli aina valmis menemään sinne, missä häntä tarvittiin. Kun jossain kuului riidan ääniä, joku tööttäsi torvea ruuhkaliikenteessä, toinen etuili kaupan pakastealtaalla, yksi itki lohduttomana kaatunutta glögimukiaan ja eräs istui yksin pimeässä, koska hänellä ei ollut ketään kenelle soittaa. Kaikkien näiden lähelle Aikamieli leijaili. Kaikkien mieleen ei joulun taika tietenkään avautunut mutta entinen kummitusjunan kasvatti, nykyinen joulurauhan luoja ja joulumielen tuoja, teki kyllä kaikkensa. Toiset aistivat Aikamielen läsnäolon herkemmin. He pysähtyivät, katselivat kummissaan ympärilleen yrittäen keksiä mikä heidän mielenkiintonsa oli herättänyt. Toiset eivät nähneet, eivätkä halunneetkaan nähdä. Aikamieli katseli heidän menoaan kauempaa. Kaikki eivät pitäneet joulusta. Eivätkä kummituksista. Toisten oli parempi antaa olla rauhassa. Mutta niille, jotka olivat valmiita kokemaan joulun taianomaisen rauhan ja hyvän mielen, Aikamieli auttoi heitä siinä.

Tuntuuko sinusta joulun aikaan, kuin joku leijailisi vierelläsi? Aivan kuin joku toisi rauhallisen tuulahduksen, terveiset jostain kaukaa, matkojen takaa ja samalla jostain läheltä. Kuin hyvän ystävän puhelu, lämmin piparkakku, jossa on valkoista koristetta, joulumausteen tuoksu, hyvä joulumieli?

Tunnetko Aikamielen istuvan vierelläsi? Uskotko aaveisiin? Ehkä olisi korkea aika uskoa.

Hyvää ja ennenkaikkea ihanan rauhallista joulua kaikille, jotka tätä tarinaa ootte lukenu ja jos ette o lukenu, ni hyvää joulua silti. Nauttikaa tunnelmasta enemmän ja stressatkaa vähemmän.

Palataan kohta taas joidenkin älyvapaiden juttujen parissa :D