Joulukalenteri päivä 20

Seuraavaksi Aikamieli heräsi jostain erittäin lämpimästä paikasta. Vaikka aaveet eivät varsinaisesti välittäneetkään lämpötilan vaihteluista, tämä tuntui pohjoisen sateiseen ilmastoon tottuneessa Aikamielestä melko tukalalta. Kaikki näytti kovin erilaiselta kuin kotona. Oli isoja puita, jotka olivat varmasti palmuja. Joka paikassa lenteli värikkäitä lintuja ja perhosia ja ilmakin tuntui jollain tavalla erilaiselta. Tiheän kasvillisuuden joukossa oli kuitenkin muutama pieni asumus. Yksi niistä oli jonkinlainen mökki, jonka portailla istui joku. Aikamieli leijaili lähemmäs ja näki naisen, joka harjasi antaumuksella pitkiä viiksiään. Frida-Lotte! Ele näytti niin tutulta, että Aikamieli tuli samaan aikaan haikealle ja erittäin hyvälle mielelle.

Samassa majan ovi avautui ja ulos astui roteva mies, jonka käsivarret olivat täynnä tatuointeja. Mies nauroi jollekin, mitä Frida-Lotta oli sanonut. Tämän tatuoitu vartalo hytkyi naurunremakan mukana. Sitten hän vakavoitui ja ojensi jotain Frida-Lottaa kohti. Tämä otti vastaan pienen purkin ja kohta tuttu viiksivahan trooppinen tuoksu leijaili Aikamielen nenään.

Saatuaan viiksensä vahatuksi maailman viiksekkäin nainen kääntyi Aikamielen suuntaan ja sanoi vieressään seisovalle miehelle: "Uskotko sinä kummituksiin?" Tämä raapi sänkistä leukaansa ja vastasi: "Tottakai!" "Hyvä, sillä luulen, että seurassamme on yksi." Frida-Lotta vinkkasi silmää Aikamielelle, joka hymyili takaisin vaikka tiesikin, ettei kukaan voinut oikeasti nähdä häntä.