Aikamieli mietti hetken mistä aloittaisi. Tivoli oli ollut niin monen värikkään esiintyjän ja viihdyttäjän koti ja kaikilla heillä oli oma mielenkiintoinen tarinansa. He istuivat hetken hiljaa vanhan kummitusjunan portailla ja Aikamieli katsoi sumuisilla silmillään menneeseen. ”Haluaisin ensin kertoa sinulle henkilöstä, joka lähti täältä viimeisenä. Hän oli pulunkesyttäjä nimeltä Simuna ja hän oli pelottomin hahmo jonka tiedän. Ja usko pois, minä olen nähnyt kovinkin rohkeita ihmisiä kummitusjunassa työskennellessäni.” Hän katsoi tonttua, joka nyökkäsi. ”Uskon, pulut osaavat olla pelottavia. Törmäsimme kerran pukin reellä puluparveen ja siitä oli leikki kaukana. Ne mokomat meinasivat nokkia Petteriltä nenän päästä, niin raivoissaan ne olivat. Olen siitä asti hieman pelännyt puluja.” Tonttu värähti inhosta, nyökytteli sitten päätään sanojensa vakuudeksi ja hörppi viimeiset tipat pullostaan.
”Simunalla oli viisitoista pulua, jotka osasivat tehdä kaikenlaisia temppuja. Kaikkein suosituimpia olivat näytökset, joissa linnut pelasivat pokeria keskenään.” Aikamieli hymyili muistolle. ”Simunahan työskenteli aiemmin strapetsitaiteilijana mutta pudottuaan kerran oikein pahasti ja satutettuaan selkänsä, hän ei enää kyennyt nousemaan yläilmoihin. Se oli hänelle aikanaan kova paikka. Onneksi kohtalo puuttui peliin kun pulut alkoivat vaivata tivolia pommittamalla karusellia kakkapommeilla. Tivolin johtaja oli aivan hiilenä, koska kaikki paikat olivat.. noh, pulun jätöksissä. Tuosta Simuna sai uutta sisältöä elämäänsä kun hän päätti alkaa kouluttaa puluja tekemään temppuja sotkemisen sijaan. Siitä tuli lopulta mukava näytösnumero, jota tultiin katsomaan kauempaakin.” Aikamieli muisteli pieni hymy kalpeilla huulillaan.
”Simunalla oli viisitoista pulua, jotka osasivat tehdä kaikenlaisia temppuja. Kaikkein suosituimpia olivat näytökset, joissa linnut pelasivat pokeria keskenään.” Aikamieli hymyili muistolle. ”Simunahan työskenteli aiemmin strapetsitaiteilijana mutta pudottuaan kerran oikein pahasti ja satutettuaan selkänsä, hän ei enää kyennyt nousemaan yläilmoihin. Se oli hänelle aikanaan kova paikka. Onneksi kohtalo puuttui peliin kun pulut alkoivat vaivata tivolia pommittamalla karusellia kakkapommeilla. Tivolin johtaja oli aivan hiilenä, koska kaikki paikat olivat.. noh, pulun jätöksissä. Tuosta Simuna sai uutta sisältöä elämäänsä kun hän päätti alkaa kouluttaa puluja tekemään temppuja sotkemisen sijaan. Siitä tuli lopulta mukava näytösnumero, jota tultiin katsomaan kauempaakin.” Aikamieli muisteli pieni hymy kalpeilla huulillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti