Saliver tuijotti yhä Adalmiinaa sanomatta sanaakaan mutta Ooga jatkoi lukemista kuljettaen sormeaan samalla pitkin riviä. Hänellä oli mintunvihreäksi lakatut kynnet ja etusormen lakka oli hieman halkeillut: "Kun tarpeeksi epäuskovaisia ihmisiä on kerätty kyytiin, heidät pitää kuljettaa aava Aikamielen luo.. Hetkinen, taas tässä on kirjoitusvirhe, eikös joulun hengen nimi ole aavE Aikamieli? Se on se tivolin entinen kummitus, joka on esiintynyt jossakin eiolluasiaa-nimisen blogin joulutarinassakin?" Ooga nosti katseensa kirjasta, katsahti molempiin matkakumppaneihinsa ja jatkoi sitten tarinaa mutisten ensin hiljaa, että mokoma kirjoitusvirhe pitäisi korjata hetimmiten.
"Aave Aikamieli auttaa teitä palauttamaan ihmisten uskon kaikkiin joulun henkiin." Ooga luki kirjasta ja läimäytti sen sitten kiinni niin että napsahti. Salliver kohautti harteitaan ja tokaisi: "No eipä siinä muuta kuin ohjataan tämä juna ensin sellaiseen paikkaan, jossa epäjoulu-uskovaiset asuvat ja sitten mennään tapaamaan Aave Aikamieltä. Homma on hetkessä hoidettu ja päästään vielä viettämään leppoisaa joulua Olavinpuistoon." Ooga nyökytteli hyväksyvästi ja otti sormiinsa kaksi joulupiparia. Näin olisi helpompi, ei tarvitsisi koko ajan kumarrella ottamaan lisää, kun sylissä oli jo uusi herkku odottelemassa kun edellinen oli nielaistu.
Adalmiina katsoi vuorotellen kumpaakin ja kysyi sitten: "Mistä me näitä.. öh.. ihmisiä, jotka eivät usko joulupukkiin, saamme kyytiin? Emmekai me voi tuosta noin vain kaapata ihmisiä kadulta, sehän olisi rikos? Hän raapi karheaa tukkaansa, se oli tapa, josta Adalmiina ei itse ollut tietoinen mutta sitä tapahtui aina kun hän oli hermostunut. Ja nyt jos koskaan hän todella oli. Hermostunut siis. Hänestä tuntui, että pehmeä penkki veti häntä puoleensa kuin puolityhjä ilmapatja, sellainen kuitenkin turvallinen ja lämmin, kuin turvallinen syli jonka luota ei haluaisi lähteä.
"Eihän sinuakaan kukaan kaapannut." Ooga totesi tyynesti ja katsoi Adalmiinaa silmiin. Kuinka pitkät ripset tuolla hahmolla olikaan, Adalmiina ajatteli ja totesi sitten ääneen, että Ooga oli aivan oikeassa. Hänhän totta tosiaan nousi kyytiin ihan itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti