Karkkikaupan käytävillä parveilivat myös kaikki muut tässä tarinassa tapaamasi hahmot. Heillä kaikilla oli jonkinlainen side tähän pieneen erikoispuotiin, joka sijaitsi ihan hevon kuusessa, ei varsinaisesti kenenkään reitillä. Tänä jouluna he kävivät kaikki ostamassa kaupasta jotain pientä tai suurta, kaunista, herkullista tai jännittävää. Kukaan heistä ei osannut sanoa miksi juuri tänä jouluna tämä nimenomainen kauppa oli osunut heidän kohdalleen He eivät joko olleet edes muistaneet sen olemassaoloa, asuivat liian kaukana poiketakseen puodissa vain muuten vaan, koska lähistöllä ei ollut mitään muuta kauppaa missä he olisivat käyneet ostoksilla, he tilasivat kaiken tarpeellisen kotiovelle toimitettuna tai sitten he eivät vain pitäneet makeasta. Oli syy mikä tahansa, tänä jouluna asia oli kuitenkin toisin.
Aave Aikamieli istui karkkipuodin tiskillä ja mietti mielessään mistä herkusta hän pitäisi eniten, jos omaisi maallisen kehon, sellaisen, jonka avulla pystyisi nauttimaan sokerista. Nyt tämä outo haamu tyytyi kuitenkin seuraamaan ihmisiä, jotka hankkivat jouluherkkuja tulevia pyhiä varten. Aikamieli hymyili mielessään. Hän ei saanut provisiopalkkaa hammaslääkäreiltä (sillä mitäpä haamu olisi rahallakaan tehnyt!) eikä saanut nautintoa siitä, että ihmiset tuhlasivat rahojaan, ehei. Oikeastaan nyt lienee hyvä hetki paljastaa, että tämän tarinan karkkikauppa oli vain harhaa, sitä ei ole oikeastaan olemassa. Tai on, sehän riippuu siitä miten asian haluaa nähdä. Se on jotai, josta jokainen voi saada omanlaisensa joulumielen antamisen tai lahjan saamisen muodossa, tuoksun, tunteen tai ihan vaan hyvän ajatuksen.
Myöskään metsän läpi ilman raiteita kulkevaa junaa ei ole. (tietenkään. Toivottavasti et ottanut sitäkään ihan todesta. Jos tiedätte jonkun, joka on lähtenyt läskin jäniksen vetämässä pulkassa ajelemaan pitkin metsäteitä siinä toivossa, että herkkujuna tulee ja kerää kyytii, niin menkää nyt hyvät ihmiset hakemaan se hahmo takaisin sisälle ja tarjotkaa sille vaikka jotain kauniiseen paperiin käärittyjä karamelleja ja vähän lämmintä kaakaota!)
Tarinan tarkoitus on ensisijaisesti esitellä sankarihahmot Ooga ja Saliver, jotka tulevat varmasti seikkailemaan vielä vaikka ja missä. Lisäksi Aave Aikamieli, joka elää jokaisessa joulutarinassa, jonka tulen ikinä kirjoittamaan. Pääasiallisesti kuitenkin Aave Aikamieli, joulun henki, joka siis edelleen istui sielä karkkikaupan tiskillä ja nautti aikaansaanoksistaan, halusi nähdä ihmisten nauttivan joulun tunnelmasta. Niidenkin, jotka eivät joulusta niin välittäneet. Hän halusi, että ihmiset pystyisivät rauhoittumaan, pysähtymään, kuuntelemaan ja hiljentymään edes pieneksi hetkeksi. Joulun aika oli keskitalven juhlaa, aikaa jolloin elettiin vuoden synkintä ja pimeintä aikaa mutta juuri siksi siihen hetkeen tarvittiin pientä piristystä.
Joulun aika tarjosi jokaisella jotain omaa, jotain erityista, jotain.. taikaa. Niin, totta, joulun ja sitä seuraavan uuden vuoden vaihtumisessa oli paljon taikaa. Vaikka joululaulut, joulun kaupallisuus, lahjojen hankkimisen tuska, jouluruoka, josta et niin välitä mutta sitä vain on pakko syödä joka vuosi ja ennenkaikkea ylipirteä naapurisi vilkkuvine jouluvaloineen aiheuttaisivat sinulle alkavan pullistuman aivovaltimoissa, yritä nähdä joulussa, vuoden synkimmässä hetkessä taika, joka sen ympärillä leijuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti