Ooga ja Saliver istuivat Siltaheimosen kujalla sijaitsevan kotinsa keittiössä puistonvartija Lari Kaarin kanssa ja avasivat joulukalenterin viimeistä luukkua. Kumpikin tuijotti silmät suurina mitä sieltä paljastuisi ja toden totta, aivan kuten he olivat arvelleetkin, luukku kätki sisäänsä pienen joulupukkihahmon. "Hieno!" Ooga huudahti ja nosti pienen figuurin varovasti sormiinsa. "Pitäisikö se viedä vessaan, niin äiti voisi katsella sitä, jos hän vielä joskus palaa ylös viemäristä?" Saliver pohti ja Ooga nyökkäili. Hän oli ehdottoman samaa mieltä. He olivat onnistuneet lähes mahdottomalta tuntuvassa tehtävässä ja pelastaneet ihmisten uskon jouluu. Joulupukki oli iso osa joulun taikamaailmaa ja jos tämä olisi kuollut, myös taika olisi särkynyt. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka täpärällä se oli ollut.
Lari silitti lattialla makaavaa jänistä. Se oli se sama kaniini, joka oli aiemmin tämän tarinan aikana vetänyt pulkkaa henkihieverissä. Sen palatessa reissuiltaan, Lari oli löytänyt jäniksen syömästä keltaista lunta autotallin nurkalla. Hän oli säälinyt tätä onnetonta otusta ja ottanut sen sisälle asumaan. Hän oli sukinut eläimen turkin, pessyt sen kynnenaluset ja hampaat sekä laittanut sille rusetin kaulaan joulun kunniaksi. Jänis vaikutti tyytyväiseltä uuteen elämäänsä.
"Aikamoinen juttu se joulupukin pelastus. Oli lähellä ettei koko joulua peruttu! Kyllä ihmiset, varsinkin aikuiset, ovat tyhmiä kun eivät tajua kuinka tärkeää on säilyttää uskonsa kaikkiin satuolentoihin tässä ankeassa maailmassa." Ooga jutusteli ottaessaan puuroa suuresta kattilasta. Hän kauhoi mahdollisimman ison annoksen tuplatakseen näin mahdollisuutensa saada manteli. Tämän onnenkalun löytäjä ei nimittäin joutuisi ruokkimaan hyttysiä juhannuksena, niin oli sovittu. Saliver nappasi lusikan Oogalta tämän ottaessa kolmatta kauhallista. "Hei, älä yritäkään, minä laskin kaikki pihan muurahaiset kesällä, kun sinä sait mantelin viime vuonna, nyt on kyllä minun vuoroni!"
He kinastelivat hetken kunnes Lari puuttui väittelyyn. "Hei hei, tuo riitely on ihan älytöntä, nyt on joulu ja meidän pitää olla hyvällä mielellä." Hän jutusteli leppoisaan tyyliinsä, otti hieman puuroa lautaselle ja ojensi sen maassa makaavan jänön ulottuville. Jänis heräsi uniltaan, haisteli hetken puuroa ja imaisi sen sitten kitaansa yhdellä suurella haukkauksella. Kaikki keittiössä istuvat kuulivat mantelin rasahduksen kun jänis nielaisi herkun yhdellä puraisulla. Saliver päästi pitkän, viheltävän äänen, aivan kuin ilmapallo puristettaisiin tyhjiin. Sen voisi kuvitella olevan ääni, joka lähtee siitä että jonkun sielu irtoaa ruumiista. Saliver säilytti kuitenkin sielunsa mutta hän joutuisi ruokkimaan kaikki mökkirannan hyttyset. Mieltä lämmitti kuitenkin tieto siitä, että tänä vuonna Ooga auttaisi häntä siinä.
Jotain rikkoontui ikkunaan ja kaikki kääntyivät katsomaan. Oliko tuo saippuakupla.. Eikä, mitä nyt taas! "Ihmiset eivät usko pääsiäispupuun ja sen olemassaolo on uhattuna.." Ooga luki viestiä. "Nyt juhlitaan kyllä ensin joulua kaikessa rauhassa!" Lari sanoi ja otti lisää puuroa. Ooga ja Saliver olivat samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti