"Joulupukki makaa teho-osastolla, kuoleman vieressä, ei tietoa koska aikoo palata." Saliver tulkitsi saippuakuplan heille lennättämää viestiä. "Kuoleman kielissä. Joulupukki makaa teholla kuoleman kielissä." Ooga täydensi ja heilautti lumivalkeaa tukkaansa pois sinisten silmiensä edestä. Saliver oli perinyt isänsä harmaat silmät ja oli kyninyt vaalean tukkansa viimeksi eilen entistä lyhyemmäksi vajasta löytämillään puutarhasaksilla. Taakse oli jäänyt pieni häntä mutta Ooga ei viitsinyt mainita aiheesta, mitäpä se hänelle kuului.
"No joo, mutta meidänkö pitää nyt siis pelastaa joulupukki?" Saliver tuijotti hiljalleen näkyvistä häipyvää viestiä ja katsoi sitten sisarustaan (he siis olivat sisaruksia, en tiedä tulinko jo maininneeksi mutta ehkä päättelitte asian siitä, että puhuin heidän äidistään.). Ooga tuijotti takaisin eivätkä he hetkeen sanoneet mitään. Tämä tulisi olemaan heidän tähän astisista tehtävistään suuritöisin. Ja joulu tulossa ja kaikkea! Toki jos he eivät nyt pelastaisi joulupukkia, koko joulun voisi saman tien perua.
"Tule." Ooga solmi hiuksensa tiukalle sykkyrälle ja kiinnitti karvansa vaaleansinisellä yksisarvissilkkinauhalla. Siinä ei siis ollut yksisarvisen kuvia, vaan hän oli saanut sen yksisarviselta erään pelastustehtävän yhteydessä. Nyt jos koskaan hiukset olisivat vain tiellä. Siis sillä tavalla edessä, eivät he aikoneet kirjaimellisesti mennä tielle. Eivät ainakaan niin että Oogan hiukset koskettaisivat sitä. Tietenkään. Kyllähän te sen ymmärsitte.
"Aloitetaan taustoista." Hän sanoi Saliverille ja marssi määrätietoisin askelin ison kirjaston pienimmän hyllyn eteen kädet puuskassa. Hetken aikaa etsittyään katse osui kusenkeltaiseen kirjan selkämykseen, jossa oli vielä vuosisata sitten ollut reilusti glitteriä koristeena. Nyt kaikki ylimääräiset glumeluurit olivat varisseet ja vain paljas totuus paistoi koristeiden alta. Saliver tuijotti kirjaa ja oli muistavinaan miltä se oli näyttänyt ollessaan täydessä loistossaan. Hän tunsi kirjan röpelöisen kannen sormenpäissään.
"Kaikki mitä sinun tulee tietää joulupukista." Saliver sanoi enemmän itselleen kuin vieressään seisovalle Oogalle. Tämä oli juuri se kirja, josta he alkaisivat etsiä ratkaisua..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti