"Minä en usko joulupukkiiiiiiiin!!!!" Lapsi makasi junan puisella lattialla vatsallaan ja takoi nyrkeillään lattiaa kaikella nuoruuden voimallaan. Hiki virtasi tämän ihmisenalun kettukuvioisen haalarin sisällä aivan yhtä vuolaana, kun tämän äidillä, joka seisoi vieressä ja katseli henkisesti voimattomana jälkikasvunsa raivoa. He olivat olleet juuri jonottamassa pääsyä jättimäisen tavaratalon ylimmän kerroksen tasanteella olevan joulupukin pajan luona. Tarkoituksena oli mennä tervehtimään joulupukkia ja ottamaan pari valokuvaa, joissa Lahja-Erkki-Maikki istuisi pukin sylissä hymyilemässä.
Kuva, jos jos onnistunut sellainen olisi saatu, oli tarkoitus lähettää kaikille sedille, tädeille, naapureille, kummeille, mummeille ja tarhan harjoittelijatyttösillekin saatesanoilla "Hyvää joulua just sulle. Tässä meidän Lahja-Erkki-Maikki pukin sylissä, tätä ja tätä hän toivoi." (vinkki, vinkki). Lapsen äiti oli suunnitellut tämän mielessään ja kaikki olikin sujunut mukavasti niin kauan kuin ei enää sujunut.
Kuinka ollakaan, tuossa tuo nyt makasi karjumassa. Pukki oli ollut sittenkin hieman liian pelottava, hieman liian möreä-ääninen ja tämän partakin oli ollut heikosti kiinni. Lahja oli napannut kiinni parrasta ja kiskaissut kunnolla. Pukki oli älähtänyt hädissään ja lapsi oli luiskahtanut tämän sylistä. Samassa hetkessä tätä tapahtumaa todistamassa ollut jonossa seuraavana seisonut pikkutyttö oli alkanut itkeä lohduttomasti ja itku oli tarttunut kokonaiseen jonoon alle kouluikäisiä pikkuihmisiä. Pukki oli korjaillut kostyymiään naama punoittaen muustakin kuin salaa taskumatista naukkaillusta yrttillikööristä ja lasten äidit olivat yrittäneet valaa lapsiinsa joulun henkeä kaikin mahdollisin keinoin.
Ooga käveli käytävää pitkin häiriintymättä korvissa kaikuvasta itkusta. Hän kaivoi taskustaan kolme toffeekarkkia ja kyykistyi lattianrajaan. Lapsi lopetti nyrkeillään takomisen ja tuijotti Oogaa mutta ei sanonut mitään. Ooga tarjosi lapselle karkkeja mutta koska tämä ei tehnyt elettäkään ottaakseen makeisia vastaan, hän antoi ne Lahja-Erkki-Maikin äidille. (Ehkä lasta oli kielletty ottamasta karkkeja vastaan vierailta ihmisiltä, vieläkö lapsia kiellettiin tekemästä moista?) Äiti ojensi kätensä ja tuijotti ensin karkkeja, sitte ne hänelle ojentanutta lapsioletettua ja sitten vasta ympärillään olevaa junavaunua.
Lattialla makaava lapsikin nousi nyt ylös ja otti tiukan halausotteen äitinsä jaloista. He seisoivat junan käytävällä, mustan, rautaisen junan, joka puksutti hiljaa eteenpäin läpi talvisen maiseman, eikä kumpikaan heistä ymmärtänyt kuinka he olivat päätyneet tähän paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti