Pimeä laskeutui jo aikaisin iltapäivällä. Sininen hetki tuli ja meni mustan hämärän vallatessa maailman. Se kietoi kaiken ympärillään olevan tummaan syliin, jota vastaa ihmiskunta taisteli kynttilöin ja kirkasvalolampuin. Sinä iltana komeat revontulet leikkivät taivaankannella. Ihmiset laskivat älypuhelimet käsistään ja menivät seisomaan ikkunan ääreen lumoutuneena luonnon tarjoamasta näytöksestä. Tallitonttu katsoi autotallin nurkalta taloon päin ja yritti nähdä oliko kotitonttu tulossa tonttuovesta, jonka edustan talossa asuva mummo oli mukavasti aurannut. Siitä meni jopa pieni polku talon taa. Villiporo-express oli juuri vilahtanut talon yläpuolelta sähköisen rätinän saattelemana. Onneksi talon väki uskoi sen liittyvän revontulinäytökseen, eivätkä he ihmetelleet keltaista vanaa, joka kulki pitkin taivaankantta. Porot olivat näemmä laittaneet turbovaihteen päälle. Ajatuskin moisesta kyydistä vuoroin ahdisti, vuoroin houkutti tallitonttua. Voisihan sitä joskus kokeilla..
”Tallitonttu, tule! Tule tänne!” Kotitontun karhea ääni kuiski jostain pimeyden keskeltä. Tallitonttu laittoi pienen tinasta valetun pullon nuttunsa piilotaskuun ja pyyhkäisi partaansa tarttuneet pontikkapisarat. Huh, metsätonttu oli toden teolla valmistanut tänä vuonna melko tiukan satsin kuusenkerkkäpontikkaa. Viime talvena se oli tehty puolukoista, se ei ollut puoliksikaan näin tujua.
Tallitonttu lähti hieman horjuvin askelin siihen suuntaan, josta uskoi kotitontun häntä huhuilleen. Päästyään talon nurkalle, hän huomasi maassa jotain kiiltävää. Ensin hän luuli sen olevan vain jättikokoinen jääkristalli mutta tarkemmin katsottuna se oli itseasiassa jonkinlainen nappi. Hetkinen, siinähän oli joulupukin pajan leima! Tallitonttu poimi napin käsiinsä ja työnsi sen taskuunsa. Sitten hän jo näkikin kotitontun kyykkimässä muutaman metrin päässä. Näytti että tämäkin oli noukkimassa maasta jotain.
”Katso.” Kotitonttu piteli käsissään punaista hattua, jonka päässä oli kulkunen. Se ei voinut kuulua kenellekään muulle kuin joulutontulle. Tavan tontut eivät missään nimessä suostuisi käyttämään naurettavaa kulkusta hatussaan. ”Tuollakin on jotain! Tule.” Tallitonttu hihkaisi ja lähti kävelemään eteenpäin. He löysivät maasta sulkakynän, pienen puisen rasian sekä hieman kauempaa vielä nahkaisen töppösen ja raidallisen kaulaliinan. Mitä ihmettä oli tekeillä? Kuka oli kylvänyt Korvatunturin tonttulan logolla merkittyjä tavaroita pitkin pihaa ja miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti