Noni, mie julkasen tässä nyt joulukalenterin viimesen osan. Kiitos kaikille lukijoille, varsinki teille, jotka ootte käyny päivittäin, tai ainaki suht säännöllisesti kattomassa mitä tontut tänään toilailee. Palajan asiaan muiden juttujen parissa lähiaikoina, joten pysykää kanavalla! Kaikki tarinan ja muiden häiriintyneiden juttujen aiheet otetaan vastaan ja tarvittaessa niistä voidaan kehitellä uusia jatkotarinoita. Hyvää joulua ja pitäkää ittenne ihmisinä!
Jouluaamuissa oli aina jonkinlaista taikaa, jotain, jota ei voinut selittää, se piti vain tuntea nahoissaan. Joulukuusi loisti juhla-asussa, piparit paistuivat uunissa, joulupuuro porisi padassa ja joulurauhan julistukseen kuuluva alkumarssimusiikki kaikui olohuoneesta. Mummo hääri keittiössä muutaman muun sukupolven kanssa, he laittoivat ruokaa esille kauniisiin tarjoiluastioihin ja koristelivat viimeisiä piparkakkuja.
"Tämä annos menee kotitontulle ja hänen ystävilleen." Mummo latoi puuroa lautaselle ja piilotti joukkoon mantelin. Tämän lapsenlapset (Vai olivatko ne nyt sitten jo lapsenlapsenlapsia? Menen aina sekaisin siinä, kuinka monessa polvessa niitä nyt onkaan..) katsoivat kiinnostuneina mummon toimintaa. "Ei tonttuja ole olemassa!" Yksi heistä hihkaisi ja kohautti olkapäitään. "Mistä sinä sen tiedät?" Mummo sanoi ja jatkoi hyräilyään lapsenlapsen(lapsensa)toteamuksesta välittämättä. "En ole koskaan nähnyt!" Lapsi jatkoi varmana asiasta. "Sitäpaitsi äiti sanoi, ettei mitään satuolentoja ole oikeasti olemassa." Toinen lapsi tuli auttamaan sisarustaan.
Mummo katsoi heitä kärsivällisenä paksujen lasiensa läpi ja hymyili. "Muistatteko, kun kerroin teille kesällä Raparperikuninkaasta ja veimme hänelle palan raparperipiirakkaa tuonne metsän reunaan. Sekin oli syöty yön aikana ja kukapa muukaan sen olisi käynyt syömässä. Tämä on sama juttu, tontut vain sattumoisin pitävät enemmän jouluherkuista." Mummo laittoi lautasen reunalle vielä muutaman joulupiparin ja meni sitten eteiseen laittamaan saapikkaita jalkaansa. "Tuletteko?" Lapset empivät hetken mutta päättivät sittenkin lähteä mummon matkaan.
Äiti katseli mummon ja lastensa menoa ikkunasta päätään pyöritellen. Mummo oli varmaan jo hieman höperö, näki kaikenlaista. Eräänä päivänä hän väitti nähneensä maustekaapissa lymyilevän joulutontun. Noh, niin kauan kuin harhat olisivat tälläisiä harmittomia ja hyväntahtoisia, hän ei yrittäisi saada mummoa muistitutkimuksiin. Lievä haikeus täytti mielen. Kukaan heistä ei olisi täällä ikuisesti, eikä ensi joulusta tiennyt millaisella kokoonpanolla he sitä viettäisivät. Tämä joulu juhlittaisiin kuitenkin nyt näin, kaikki saman pöydän äärellä ja siihen joukkoon mahtui kyllä tonttu jos toinenkin!
Aattoillan hämärässä perhe söi pöydän äärellä herkkujaan ja kotitonttu jakoi jättimäistä puuroannostaan muiden ystäviensä kanssa. Saunatonttu löysi mantelin ja hymyili leveästi. He tunsivat Aikamielen tuoman joulun tunnun ympärillään ja hiljentyivät nautiskelemaan siitä. Tässä oli hyvä tontun olla ja rauhoittua ennen uuden vuoden hulinoita.
Kotitonttu, Saunatonttu, Möttönenpöttönen, Joulutonttu, Tallitonttu, joulun henki, aave Aikamieli sekä Raparperikuningas toivottavat juuri sinulle rauhallista joulua. Unohda kiire ihan pikkuruisen hetken ajaksi. Unohda kivut, huolet, murheet ja surut ja keskity siihen mikä on hyvin. Soita ystävälle, laita puuroon ylimääräinen manteli, laula mielijoululauluasi ja tunnustele onko Aikamieli lennähtänyt sinun joulupöytääsi tuomaan joulumieltä. Se tulee kyllä, jos vain otat sen vastaan.
Joulurauhaa muruset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti