Eiks nii, että on kiva kun jotku asiat tulee yhtä varmasti ku sunnuntaimasennus, menkkakivut, finnit suklaalevyn syömisen jälkeen ja tadaa..perinteinen joulupipariaskartelu! Tää menee joka vuosi samalla kaavalla: Alan tossa vähä juhannuksen jälkeen katella pinterestistä ihania piparitaloja. Sit tsuumaan kaupassa erilaisia koristeita ja mietin mitä hienoo mie tänä vuonna tekisin. Hassu juttu mite mie aina vuodessa unohan, että oikeestaan tää koko homma on iha sieltä ja syvältä.
No ei, oikeesti se on ihan kivaa. Tässä heti alkuun piparitalojen(tai ylipäätään minkään pipariteoksen, koskee myös yksittäisiä pipareita) tuusaamisen plussat ja miinukset. Voitte sit ihan ite miettiä lähettekö ylipäätään kokeilemaan tän postauksen hieman vaikealtakin vaikuttavia juttuja. Eli, eka miinukset:
-Taikina pitää kaulia oikeen paksuseks (ja se on oikeesti iha rakettitiedettä!) liian ohut, se palaa (eikä lopu about ikinä ja saat olla painelemassa niitä perkeleen tähti- ja kuusikuvioita vielä siinäki vaiheessa, ku kaikki muut on jo menny saunaa ja avannu kaljat!) ja liian paksu, niin se, en tiiä, tekee jotai mutta ei sekään o hyvä.
-Pipareita pitää vahtia haukkana uunin vieressä. Mitkään paistamissäännöt jotka lukee siinä taikinapussin kyljessä, ei päde. (lämpötila, aika..) Ota piparit liian aikasi pois, ne on raakoja, ota puol minuuttia myöhemmi, ne on palaneita.
- Sitä sotkun määrää! Jos et omista astianpesukonetta, niin en suosittele lähtemään tähän hommaan nyt alkuunkaan. Vielä jokunen vuosi sitten, ku olin nuori, reipas ja onnellinen asuessani Torniossa, jaksoin tiskata. Enää en tekis tätä ilman tiskikonetta..
-Taikina tarttuu aina kiinni joko kaulimeen, pöytään, piparimuottiin, sukanpohjaan tai keittiön lamppuun. Ihan sama kuinka paljon jauhoja käytät.
-Marketista ei ikinä löydy just niitä irtsareita, joita olit päättäny käyttää koristeina, vaan halpoja kopioita, jotka maistuu pesemättömältä vehkeeltä.
-Pitäis jaksaa suunnitella, mitata ja tehä kaavoja, jos tahtoo tehä oikeenlaisen piparitalon. (ja siihen kaikkeen miu elämä o ainaki ihan liian lyhyt!)
Mut hei, tässä kaikessa askartelussa on hyviä ja ihaniaki puolia, esim:
+Saa hiljennettyä sen pienen sisäisen äänen, joka ei luovuta enneks tää kärsimysten tie on taas kerran kuljettu loppuun.
+No ja sitte tietty..no on niitä nyt varmasti muitaki positiivisia asioita, keksikäähän vaikka siellä kotona pari. *Noooot*
Tässä postauksessa on yhdistetty nyt kaks erillistä paistokertaa. Ensimmäinen tapahtui Siltamäessä, Skidin ollessa perheen herrana ja sit siihe liitty jotenki kultaa, mirhamia ja kolme viisasta pingviiniä, jotka näet saapastelemassa tässä kela-linnakkeen reunalla:
(Heistä yksi on rock-tähti, yhellä on marttyyrin kruunu ja yks käyttää Minna Parikan kenkiä. Voitte vapaasti päätellä kuka on kuka..)
Noh, meillä on ihan penskasta asti ollu äitin tapa paistaa pipareita aina Itsenäisyyspäivänä. Äiti on tosimartta, joten se teki aina taikinan ite. Myös miu sisko on aika tosimartta mutta se kyllä osti taikinan tänä vuonna kaupasta.. ETTÄ SE ON SIIS IHAN OKEI! Nih.
Leipomisen ehkä tärkein osuus on oikeanlainen (supersankari)asu. Tässä otanta nyt omasta tämänvuotisesta erikoisasustani, joka on juuri tälläistä leivontatuskaa varten suunniteltu. Paita on hankittu muistaakseni Rusta-nimisestä marketista, joka on nyt teidänkin iloksenne laajentanut markkinoitaan suomeen, joten ei tartte mennä naapurimaahan shoppailemaan. Lisäksi asuun kuuluvat 3D(?)-lasit, koska teoksista tuli niin häikäiseviä, ettei niitä voi paljaalla silmällä katsella. (EI hätää, ruudun läpi kuvien katselu on ihan turvallista.) Lisäksi työvälineenä kaulin, jota yritän tässä jostain syystä työntää nenään. Se liittynee jollain tavalla asenteeseen..
Sitte leivottiin!
Tässä Skidin taidonnäyte. Kuvassa on siis tuiki tavallinen perheenäiti, joka käyskentelee omalla pihamaallaan hieno puku päällään. Maahan on levinnyt ektoplasmaa ja mökin eteen on murhattu joku. Ihanan jouluista!
Sitten jokajouluiset tissiprinsessat.. (Joka joulu pitää myös pistää vähä enemmän täytettä. Ens jouluna plastiikkakirurgilla onki jo iha todellinen ongelma saaha kaikki täyte mahtumaan yhdelle leidille..) Tuo toinen on Juike (kyllä, K:lla) ja nuo keltaset asiat on sen rintakarvoja. (Perhe P:lla ei ollu mustia strösseleitä.)
Tässä vielä vähän laajempi otos, jossa näkyvät lisäksi yksijalkainen mies, poro joka osallistuu ugly christmas shirt-kisaan, smiley-tyyppi ja kyklooppi.
Onneks C oli meiän mukana leipomassa, ni tuli sitte vähä tällästä normaalimpaaki jouluasetelmaa..
Tässä välissä tapahtui yks piparitaikina, josta ei sitte tullu ku rumia sanoja.. Ei siitä sen enempää :D
Tänään sain kovan itsetuntobuustin ja herätyksen, että TÄNÄÄN on se päivä, kun kaikki onnistuu. Ei muuta ku hakemaan kaupasta uus taikina ja väsäämään jotain.. Ei ehkä taloa mutta jotain.
Yritin tehä sellasen karusellin mutta katon väsääminen sai taas miu aivot räjähtämään, joten tästä tuli tällänen karvalakkiversio :D Arvosana n. seiska miikka mutta menkööt.
Tähän tarvitset:
-Valmista piparitaikinaa
-karkkeja
-oranssin kanyylin ja 20ml ruiskun
-hermoja, paljon hermoja
-veitsen
-kikkelin mallisen piparimuotin
-värikkäitä karkkikeppejä
-(jotai) jauhoja (mitä kaapista löytyy)
-tomusokeria
-kananmuna(n valkuainen)
(mittanauha)
Tee näin:
Ota taikina sulamaan ja mene katsomaan joku kesken olevan netflixistä tai vastaavasta palvelusta löytyvän sarjan jakso.
Kauli (ylilämmennyt) taikina.
Kaavi taikina irti pöydästä, laita jauhoja ja kauli taikina uudestaan.
Piirrä levylle 4 kpl hevosia (mieluusti eri mallisia, jotta ei näytä kuin olisi leimasimella vaan paineltu menemään ilman mitään taiteellisuutta. Hätätapauksessa käytä valmista muottia.)
Paista pipareita sitä mukaa kun saat ladottua niitä pellille, muista vahtia, sillä nämä paskiaiset palavat kun käännät selkäsi! Oman kokemukseni mukaan kaikki uunit myös paistavat epätasaisesti, eli siinä kun etureuna on vasta päässyt lämpenemään, takana käryää jo. (Yritä siinä sitten tasalaatuista tavaraa..) Tämän asian kanssa on vain opittava elämään.
Kun olet tehnyt taikinasta sekä hevoset, että ns.karusellin keskikappaleet, sekä kaiken tämän alle tulevan alustan, voit painella lopputaikinasta jouluisia pipareita. Tässä kohtaa voit käyttää valmista muottia. Kikkelipipari on siitä hyvä, että se on sen verran iso, ettei sinun tarvitse olla koko yötä turaamassa niitä kakkusia!
Riko muna, valuta valkuainen, kaiva joukkoon joutuneet munankuoret ja lisää päälle sillee aika paljon tomusokeria.
Kaivele koristetöhnä ruiskuun, irrota kanyylistä neula ja leikkaa muovinen kanyyliosa, siis se joka jää suoneen, silleen vähä lyhyemmäksi. Kiinnitä kanyyli ruiskuun ja ei muuta kun koristelemaan. (Oranssi kanyyli on suurin, joten kannattaa käyttää sitä. En ole varma saako niitä apteekista ihan noin vaan? Apteekin henkilökunta on omien kokemusteni mukaan nihkeetä jo ihan siinä että aikoo mennä ostamaan kirunginveitsiä, ..koska jos haluan viillellä itseäni niin siihenhän ei ole helpompaa tapaa kuin mennä ostamaan veitsi apteekista.. joten se että menet kysymään ruiskua ja kanyylia, saa todennäköisesti apteekkitädin aivot räjähtämään jännityksestä..)
Sitten vaan sulatat sokeria pannulla, liimaat kaiken yhteen ja laitat parit nallekarkit vahtimaan ettei tuo rakennelma romahda. Helppoa kun kaurakeksien valmistus! Jos tähän kaikkeen haluu vähän lisämaustetta, kannattaa tehdä tätä just sillon, kun odotat mukavan lvi-miehen kotikäyntiä. Tuossa ne on sulavasti vierekkäin pöydällä, tuoreet leivonnaiset ja sen miekkosen joku osa osanen.. (se meni hakemaan jotai vara-akkua, siksi sain mahiksen ottaa tän kuvan.. Mietin hetken, että keräänkö nuo kikkelit tuosta pois mutta päättelin, että on hän todennäköisesti sellasia nähny ihan livenäki..)
Eli summa summarum, tää oli oikeestaa siule rakas terapeutti. Yritit muistaakseni varottaa miuta, että mite se piparitalon rakennus taas tulee menemään ja mitä mie tein? No tein mitä tein mutta tässä o siule tänvuotinen "Mörsä, iloinen joulukikkeli." (Ok, siitä saattaa vähä nähdä, että miu pahin koristeluinto oli jo käytetty..) Mörsän viesti maailmalle on, että vain kaksi asiaa on äärettömiä, ihmisten tyhmyys ja Mörsän kassit. Ja kyllä, jälkimmäisestäkin voidaan olla montaa mieltä.
Aijoo, jos teillä alkaa tätä kuvaa katsoessa soida Patakakkosen tunnari päässä, niin se johtunee tuosta Mörsän lakista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti