”Mitäh, missä minä olen!” Joulutonttu pomppasi pystyyn kuin parta olisi ollut tulessa. Hän suoristeli hattuaan ja tuijotti ympärillään seisovia tonttuja silmät suurina. Eilisillan kiilu oli sammunut ja muutenkin tonttu vaikutti nyt olevan enemmänkin hämillään oleva harmiton hahmo kuin puheripulin vaivaama rehvastelija, joka tämä oli ollut saapuessaan.
”Ihan rauhassa vaan.” Kotitonttu sanoi sovittelevasti ja yritti näyttää mahdollisimman vaarattomalta. ”Etkö todellakaan muista eilisestä illasta mitään?” Hän jatkoi ja katsoi tallitonttua salaa kulmiensa alta. Tämän salapontikka taisi tosiaan olla melko vahvaa. Yleensä tontut eivät pienestä huikasta hätkähtäneet. ”En taida muistaa.” Joulutonttu sanoi hiljaisella äänellä mutta näytti nyt jo hieman rennommalta.
”Se on villiporo-expressi syytä!" Tallitonttu sanoi puolustelevasti. "Olen kuullut, että sen matkassa tulevat voivat joskus olla ensimmäisen vuorokauden hieman sekavassa olotilassa. Siinä kun mennään aikavyöhykkeeltä toiselle niin nopeasti, että pää ei oikein ehdi mukaan. Sinulla oli lisäksi eilen kielellistä sekavuutta, eli puhuit vähän niinkuin eri murteita sekaisin, emmekä meinanneet saada puheestasi mitään selvää. Sekin on tyypillistä mutta menee onneksi ohitse, aivan kuten muutkin oireet.”
Kotitonttu nyökytteli tallitontun sanoille. ”Tuikku ei siis tänä vuonna päässyt?” Hän jatkoi varovaisesti ja joulutonttu pudisteli päätään. ”Ei, hänen kotiovelleen ilmestyi kolmetoista orpoa ketunpoikasta toissapäivänä, eikä hän päässyt lähtemään. Lähetti kyllä terveisiä!” Joulutonttu sanoi ja hymyili leveästi. ”Lisäksi pukki rohkaisi minua, että pärjäisin kyllä, että täällä on kilttejä lapsia ja mukavia metsänhenkiä.”
”Juu, taisitkin mainita jotain tuon suuntaista eilen saapuessasi. Emme vain oikein ymmärtäneet puhettasi.” Tallitonttu hymyili ja ojensi kätensä. ”Olen tallitonttu, tällä hetkellä hieman työtön tosin mutta auttelen täällä.” Muutkin esittäytyivät ja joulutonttu tarttui innoissaan jokaisen tarjottuun käteen.
”Minä olen Tarmo, olen aika uusi tällä tarkkailualalla, olen tähän jouluun asti ollut lelupuolen vastaavana. Pukin mielestä työnkierto on päivän sana, joten hän on tänä vuonna laittanut kaikkien työkuvia hieman uusiksi. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä tässä hieman hirvittää millaisia lahjoja lapset tulevat saamaan kun tuotantopuolelle on pikakoulutettu väkeä puurokeittiöstä ja toisinpäin mutta toisaalta sehän ei varsinaisesti ole minun päänsärkyni.” Joulutonttu kohautti harteitaan ja hihitteli hyväntuulisena. ”Eiköhän aleta hommiin!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti