”Tule, mennään Jassen koppiin, niin saat karisteltua loput lumet päältäsi. Voit yöpyä tänä talvena siellä. Eikö autotalli ollutkin hieman liian kolkko paikka sinulle?” Raparperikuningas nosti puutarhatontun lapion maasta ja ojensi sen hänelle.
Oikeastaan puutarhatonttu halusi itseään kutsuttavan nimellä ”Möttönenpöttönen.” Kukaan ei tiennyt mistä nimitys tuli mutta koska puutarhatonttu oli herkkäluonteinen kaveri ja alkoi mököttää helposti, kukaan ei oikeastaan uskaltanut kysyä nimen alkuperää. Kun Möttönenpöttönen suuttui, tonttu saattoi seisoa mykkänä ovenpielessä vaikka kuinka kauan. Kerran se murjotti kokonaisen kesän! Tämän jälkeen kaikki ovat olleet hieman varovaisia sen seurassa ja välttelivät kyselemästä liikoja.
Jassen kopissa oli mukava tunnelma. Muut tontut olivat jo kokoontuneet paikalle. Metsätonttu (joka ei nyt ehtinyt mukaan tähän tarinaan, vaikka olikin tuonut keitoksiaan tarjolle) oli keittänyt pontikkaa ja naapurin tallitonttu oli tuonut pelikortit. Hän sekoitteli pakkaa samalla kun kotitonttu kaatoi kirkkaanvihreää taikajuomaa pieniin mukeihin tarjoten niitä kaikille paikalla olijoille. ”Hyvä, sieltähän sitä tullaan. Onko panoksia?” Tallitonttu alkoi jakaa kortteja ja kaivoi samalla hatustaan muutaman suklaakarkin.
Tuo pieni, harmaapartainen ukkeli pystyi tekemään uskomattoman monta asiaa yht´aikaan ja seuraamaan samalla tilannetta liian syvälle valahtaneen lakkinsa uumenista. ”Vai jäätyi puutarhatonttu jälleen kiinni hankeen. Onneksi Jasse oli paikalla.” Hän virnisti hyväntuulisesti ja heitti Möttöspöttöstä suklaakarkilla. Tallitonttu ei pelännyt että Möttöspöttonen alkaisi murjottaa. Jostain syystä tämän leppoisa asenne tarttui aina kaikkiin läsnäolijoihin, jopa Möttöseen.
”Tässä, verensokerisi on varmasti laskenut. Ota suklaata, se auttaa ensihätään.” Puutarhatonttu otti karkin ja työnsi sen nopeasti suuhunsa. Sitten kaikki istuutuivat rinkiin ja ottivat kortit käsiinsä. "Huh, ompas metsätonttu keittänyt tänä vuonna tiukkaa lientä, eiköhän tällä päästä tunnelmaan." Kotitonttu totesi ja hörppi pontikkaa mukistaan. Kohta kopissa kaikui iloinen puheensorina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti