Tontut, jopa paikalle saapunut saunatonttu, joka ei yleensä viihtynyt pitkiä aikoja pihalla, sekä Raparperikuningas seisoivat hiljaa paikoillaan ja enemmänkin tunsivat, kuin näkivät tai kuulivat, kun joulun henki saapui paikalle. Tuo henki oli entinen sirkuksen kummitusjunan aave, nykyinen joulun tuoja nimeltä Aikamieli. (Jos mietit missä ja milloin olet kuullut tästä aaveesta niin toden totta, hän oli viime vuoden joulukalenterin päähenkilö!) Kaikki tunsivat ympärillään rauhallisen joulun tunnelman. Kiireet oli unohdettu, kaikki mahdollinen ja mahdoton oli tehty, joulu oli täällä. Tuikku tiukensi huiviaan, käveli muutaman askeleen eteenpäin ja kääntyi sitten tonttujoukon puoleen sanoen: "Minä lähden Aikamielen matkassa takaisin Korvatunturille. Pakkasukon kyyti on niin kovin kylmää." Tuikku hymyili ja silmänräpäyksessä hän oli poissa. Vain hyvä, lämmin joulun tunne jäi leijumaan pihan ylle.
"Minä menen katsomaan mitä ratsastuskoulun ratsuille kuuluu. Tarkistan samalla, että nuoremmat tontut ovat laittaneet paikat kuntoon." Tallitonttu sanoi ja toivotteli hyvät joulut. Möttönenpöttönen pyöritteli lapiota lumihangessa ja Raparperikuningaskin teki lähtöä. "Minä käyn tervehtimässä metsän eläimiä." Hän sanoi ja lähti taapertamaan kohti kuusikkoa. Saunatonttu mutisi jotain kylmästä ja pakkasesta ja kipitteli kohti saunaa.
Kotitonttu ja Möttönenpöttönen seisoivat vierekkäin hangessa sanomatta mitään. "Tule." Kotitonttu kosketti Möttöspöttösen olkaa ja tämä lähti seuraamaan kotitonttua. He kiipesivät takapihan ikkunalle ja katselivat sisälle, jossa perhe koristeli joulukuusta punaisilla palloilla. Aikamielen luoma tunnelma leijui olohuoneessa ja tontut katselivat sitä kunnes perheenjäsenet vetäytyivät nukkumaan. Vain pienet tuikut jäivät palamaan kuusen oksille. Tähän rauhalliseen näkyyn ei kyllästynyt ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti