”Minä vain halusin niin kovasti löytää isoäidin raparperipiirakan reseptin! Vannon, ettei minun ollut tarkoitus tehdä pahojani, eikä varsinkaan viedä kenenkään joulumieltä!” Tarmo suorastaan tärisi kopin nurkassa ja venytti päästään ottamaa hattuaan. Sen hiipassa oleva kulkunen kilisi jokaisella nykäyksellä ja tallitontusta tuntui, että hän saisi kohta pääsärkyä tuosta kilinästä.
”Mitä ihmettä sinä oikein kuvittelit??” Tuikku ei saanut kiukkuaan laantumaan. ”Tämä on minun työmaatani! Ei näitä hommia noin vain tehdä, vasemmalla töppösellä pyyhkäisten!” Tuikku kiukutteli ja katsoi Tarmoa kulmiensa alta.
”Tiedän kyllä.” Tarmo oli entistä onnettomampi ja kutistui, jos mahdolista, vieläkin pienemmäksi. ”Se tuntui silloin hyvältä idealta mutta tajuan nyt kuinka höpsön tempun minä tein. Mutta minulla oli tässä ihan tärkeä ajatus.." Hän yritti saada suunvuoroa Tuikuin tuhinalta.
Kotitonttu alkoi sovitella tilannetta: ”Eihän tässä ole käynyt kuinkaan. Eiköhän keksitä jonkinlainen ratkaisu tilanteeseen. Ensin meidän pitänee kuitenkin lähettää sana Korvatunturille, että sinä olet täällä. Eikö pukki ihmettele missä yksi hänen tärkeimmistä tontuistaan on?”
”Ei, ei ihmettele. Kerroin hänelle, että lähden etsimään täydellistä joululahjaa omalle muorilleni ja aion olla poissa jokusen päivän. Tarkoitukseni oli ehtiä takaisin kotiin ennenkuin Tuikku saapuu mutta sitten jäin vangiksi maustekaappiin kun mummo kävi kaivelemassa siellä ja laittoi oven kiinni. Kun sitten pääsin siitä pälkähästä, muu perhe istui ruokapöydässä monta tuntia jaarittelemassa, enkä päässyt ovelle. Lopulta kiipesin ylähyllylle ja yritin pyytää Tuikulta apua, kun näin hänet ikkunassa mutta ymmärrän kyllä ettei hän ollut oikein halukas auttamaan. Olin varma, että joudun viettämään koko joulun sisällä talossa.” Tarmoa selvästi ahdisti ajatus moisesta. Hän ei ollut mikään kotitonttu, eikä viihtynyt juurikaan sisätiloissa.
Tuikku kuunteli selostusta hieman nolona. ”Minä en ymmärtänyt sinun elekieltäsi. Luulin, että yritit huitoa minua pois ikkunasta tai jotain. Luulin, että olit tullut tänne valtaamaan minun työpaikkani.” Hän sanoi jo huomattavasti leppoisammalla nuotilla.
”Löysitkö sinä sen?” Kaikki kääntyivät katsomaan Raparperikuningasta, joka aukaisi nyt suunsa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.
”Minkä?” Tuikku kysyi. ”Tarmo, löysitkö sinä mummon raparperipiirakan reseptin?” Kuningas kysyi uudestaan ja katsoi nurkassa kyyhöttävää tonttua, joka sanoi hiljaa: ”En, en vaikka kuinka etsin. Sen täytyy olla jossain salaisessa piilossa, kuten kaikki tärkeät reseptit. Nyt minä joudun palaamaan kotiin tyhjin käsin.”
Raparperikuningas hymyili rohkaisevasti ja sanoi: ”Voi, olisitpa vain heti kysynyt niin olisin voinut kertoa sinulle, ettei mummo koskaan valmista mitään leipomuksiaan katsomalla reseptiä paperista. Ne ovat kaikki hänen päässään. Voin kuitenkin auttaa sinua. Olen melko varma, että osaan kertoa mitä salaisia ainesosia hän käyttää piirakassaan. Onko sinulla kynä ja paperia valmiina?” Tarmo Tappijalka piristyi silmin nähden. ”Onhan minulla, anna tulla!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti