”Tuo tuolla on tämän talon mummo. Mummo asuu perheen kanssa, siinä kulmahuoneessa, jonka ikkunan varmasti näit eilen kun laskeuduit porojen kyydistä.” Kotitonttu esitteli joulutontulle tiluksia. ”Mummo on ihan harmiton. Hän tuo meille joka joulu hyvät tarjoilut tuonne metsän reunalle ja viime kesänä saimme maailman parasta raparperipiirakkaa! Se se vasta olikin tarina, odotas vaan kun ehdin kertoa. Raparperikuninkaan pusikko oli nimittäin ajettu maan tasalle ja siitäkös meidän pihapiirissä alkoi aikamoinen häslinki.. Mutta, kuten sanottu, kerron sen sinulle toiste, nyt on vielä paljon nähtävää ja tehtävää eikä jouluun ole enää kovinkaan pitkä aika.” Kotitonttu jutusteli ja joulutonttu nyökytti päätään. (Ja sinä sivistymätön siellä, juuri sinä, joka nyt mietit mitä sille Raparperikuninkaan pusikolle oikein tapahtui, niin lue nyt viimeistään viime kesästä kertova tarina! Minullakaan ei ole tämän joulukalenterin puitteissa aikaa kerrata kesän tapahtumia.)
He katselivat kun Mummo käveli pihan poikki. Hän pysähtyi tammen juurelle ja mutisi jotain. Kotitonttu heristi korviaan ja kuuli tämän jutustelun: ”Taasko se tonttuparka jäi pihalle. Onneksi joku on nostanut sen täältä hangesta. Ensi vuonna pitää muistuttaa Jaakkoa, että jos jaksaa raahata puutarhatontun ulos keväällä, on se jaksettava viedä vajaan ennenkuin lumi tulee. Ei ole kivaa hautautua hankeen, varsinkin kun on tuollainen kesän asukki..” Mummo puhisi mennessään ja tontut katsoivat toisiaan.
”Se, se on myös pitkä tarina. Kerron sen sinulle vaikka huomenna.” Kotitonttu hihitteli hiljaa ja joulutonttu pyöritteli päätään. Mukava pihapiiri mutta sanalla sanoen outoa väkeä täällä asui. Hän laski katseensa ja kirjoitti jotain pieneen muistivihkoonsa sulkakynä sauhuten seuraten samalla mummon menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti