perjantai 18. joulukuuta 2020

Joulukalenteri, päivä 19

 ”Tuikku!” Kotitonttu tuli juoksujalkaa juuri saapuneen joulutontun luo ja halasi tätä tiukasti. (Yleensä kotitonttu ei halaillut ketään!) ”Ihanaa, tiesin että sinä et jättäisi meitä pulaan.” Kotitonttu päästi irti ja huomasi Tuikun hihittelyn. ”Mikä sinua naurattaa?” Hän kysyi ja Tuikku yritti saada sanaa suustaan. ”Raparperikuningas, vanha vitsiniekka yritti juuri huijata minua hienolla tavalla. Hän sanoi, että Tarmo Tappijalka olisi tullut tänne ja sanonut, että alkaa hoitaa tarkkailijatontun tehtäviä. Täytyy sanoa, että tuo oli kyllä hyvin keksitty jujutus, meni minuun hetken aivan täydestä. Ja ne ketunpoikaset, kaikkihan sen tietävät, että joulumuorin ovellehan ne ilmestyivät.” 

Kotitonttu vilkaisi Raparperikuninkaaseen ja tämä vain kohautti olkapäitään. Jos ihan tarkkoja oltiin, tämä ei itseasiassa kuulunut hänen toimenkuvaansa millään lailla. ”Kröhöm.” Kotitonttu kakoi kurkkuaan ja jatkoi sitten: ”Tässä kun nyt on sellainen juttu, että tuotanoin, äsken kuulemasi tarina ei ole mikään jujutus, vaan täyttä totta. Tarmo ilmestyi tänne muutama päivä sitten Villiporo-expressin kyydillä ja kertoi, että Korvatunturilla tehdään uudelleenkoulutusta ja kaikki tontut joutuvat tänä vuonna opettelemaan uusia taitoja. Tarmo on saanut alkaa opetella tarkkailijatontun tehtäviä ja siksi hän..” 

”Hetkinen, hetkinen.” Tuikku keskeytti. Hänen naamansa oli jälleen vakava ja äskeinen hekottelu oli katkennut kuin seinään. ”Eihän siinä ole mitään järkeä. Mitä siitäkin tulisi, jos jokainen jättäisi oman erikoisalansa ja siirtyisi tekemään muiden töitä? Miten luulette, että lahjat valmistuisivat, jos keittiötontut alkaisivat väsätä niitä, tai miltä joulupuuro mahtaisi maistua, jos poronhoitajatontut puuhaisivat keittiössä?” Tuikku pyöritteli päätään epäuskoisena. ”Ettehän te ole todella voineet uskoa, että tuo pitäisi paikkansa. Missä se Tarmo Tappijalka oikein luuhaa? Tässä on nyt jonkinlainen väärinkäsitys ja samalla vakavan keskustelun paikka.” Tuikku risti kätensä puuskaan rinnalleen ja otti tukevan asennon. Hän näytti siltä, kuin aikoisi läksyttää Tarmon oikein kunnolla. Kunhan tämä vain ilmaantuisi jostain. Päivä alkoi valjeta, eikä Tarmoa edelleenkään näkynyt. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti