”Eikö hän todellakaan saapunut eilen?” Kotitonttu taapersi pientä rinkiä, niin että Jassen kopin takana oli jo ympyrän muotoinen rata. Raparperikuningas istui katolla ja tarkkaili taivaalle vaikka nyt olikin keskipäivä, eivätkä mitkään tonttujen käyttämät kuljetusmuodot tuoneet ketään kohteeseen keskellä kirkasta päivää.
”Ei, kiertotähti meni menojaan eikä Pakkasukollakaan ollut muita tuomisia, kuin nuo kimmeltävät hiutaleet joka puolella.” Raparperikuningas kohautti olkapäitään ja katseli hangelle. Hän vietti aikaansa ulkoilmassa enimmäkseen kevään ja syksyn välisenä aikana, kun maa oli vihreimmillään mutta kyllä hän nautti myös kirpeistä pakkaspäivistä. Valkoinen hanki oli kaunis.
”Kummallista.” Kotitonttu pysähtyi hetkeksi ja hieroi partaansa. Tallitonttu istui selkä kopin seinää vasten ja mietiskeli ääneen: ”Mitä jos Tuikku tulee sittenkin Villiporojen kyydissä? Sitten hän saapunee tänne tänä iltana. Porot ovat nyt kiskomassa kirirallia jossain päin pohjoisnapaa ja tulevat varmaan puolenyön aikaan tästä ohitse. Katsotaan nyt vielä hetki, ennenkuin laitetaan sanaa Korvatunturille. ”
”Mitä jos..” Puutarhatonttu (eli siis Möttönenpöttönen)kakisteli kurkkuaan ja tiiraili hänkin kohti kirkasta taivasta. ”Mitä jos Tuikku ei saavukaan tänä vuonna ja me joudumme hoitamaan hänenkin hommansa. Tietääkö kukaan kuinka tuulipalvelu toimii? Se, jonka mukana viestit kulkevat Korvatunturille?”
”Kyllä minä tuulipalvelusta selviän mutta osaako joku käyttää sulkakynää ja papyrusta?” Kotitonttu katsoi toiveikkaana tallitontun suuntaan, joka nyökkäili. ”Juu, minä kyllä osaan, osaan kyllä.” Olin sodan aikana viestintäjoukoissa, eivät kai välineet ole siitä niin kovasti muuttuneet.” Kotitonttu ja Möttönenpöttönen katsoivat toisiaan huolestuneena. Kaikki oli todellakin muuttunut siitä ajasta. Nyt partakarvat ristiin, että joulutonttu saapuisi ajoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti