”Jasse, tulisitko auttamaan. Puutarhatonttu on taas hautautunut hankeen, meidän pitää auttaa sitä.” Raparperikuningas osoitti kohti pienen lumiukon mallista lumipatsasta tarpoessaan hangessa isoa tammipuuta kohti. Jasse loikki tontun luo muutamalla reippaalla hypyllä ja ehti sinne ensimmäisenä. Se työnsi tuhisevan kuononsa puutarhatontunmallisen lumikinoksen sisään ja osa lumesta karisi maahan. Tontun valkoiset, jäisen kuuran kuorruttamat kasvot paljastuivat. Jasse nuolaisi tontun naamaa punaisella kielellään ja sai tämän irvistämään.
”Uskallappas pissata päälleni, niin minä kerron sinusta joka ikiselle tontulle ja tohvelisankarille!” Kimeä ääni kaikui puutarhassa. Jasse ei ollut joko kuullut tontun mutinoita kaikelta innoltaan tai sitten se ei vain välittänyt. Mutta ei tuo sekarotuinen koiruus kyllä tontun päälle pissannutkaan, tietenkään. Kuka nyt sellaista tekisi?
Raparperikuningas auttoi puistelemaan lumia tontun hartioilta ja yhdessä he irroittivat maahan jäätyneen lapion, jota tuo hassu ukkeli kantoi aina mukanaan. Se oli suunniteltu tontun käteen sopivaksi ja sen kahvassa oli koristeena kiemurainen kukkakuvio. Puutarhatonttu oli hyvin tarkka työkalustaan, vaikka ei käyttänytkään sitä koskaan. Nytkin sillä olisi saanut raivattua polkua Jassen kopille, mutta tämä ei tietenkään käynyt päinsä. Ei sitten ollenkaan. ”Hakekaa vajasta oikea lumilapio!” Tonttu mutisi jäätyneiden huuliensa lomasta ja puristi kahvaa sormet sinisinä. Tonttu oli alkanut saada hieman väriä kalpeille kasvoilleen, vaikka olikin vielä aivan umpijäässä. Raparperikuningas katseli edessään seisovaa jäätynyttä tonttua, joka mulkoili häntä takaisin sinisillä silmillään. Talvi oli alkanut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti