”Mitä jos auttaisimme kaikki porukalla joulutonttua tänä vuonna?” Möttönenpöttönen sanoi sovittelevasti. Hänellä oli hieman huono omatunto tallitontun korttien vilkuilusta, eikä voittaminen itseasiassa tuntunut enää tärkeältä. ”Olisi siinä tallitontullekin jotain tekemistä, ei ehtisi murehtia menneitä.” Hän jatkoi ja miettipä vielä mielessään, että jos he saisivat tallitontun työllistettyä, ehkä pontikkaa jäisi vielä hieman joulupöydässäkin tarjottavaksi. Tonttu kun tuntui täyttävän tyhjiötään juopotelemalla, eikä se oikein sopinut tontulle, sen enempää kuin ihmisillekään.
”No olisihan siinä ideaa.” Kotitonttu raapi päätään ja katsoi vuoroin Möttöspöttöstä, sammahtanutta tallitonttua ja saunatonttua. ”Eikös Tuikku Talvisade ollut täällä viime vuonnakin tarkkailemassa? Hän on oikein mukava ja tehokas tonttu mutta arvostaisi varmasti meidänkin apuamme. Mehän sitäpaitsi tunnemme tämän talon asukkaat, joten voimme hieman helpottaa Tuikun tehtäviä.” Kotitonttu pohti ja muut nyökkäilivät mielissään. Näin tehtäisiin.
Tuikku tulisi varmasti viimeistään huomenna, jollei jo ensi yönä, kun kiertotähti lentäisi talon yllä. Toisinaan tarkkailijatontut tulivat villiporo-expressin kyydissä mutta silloin meno saattoi olla niin hurjaa, ettei tonttujen tarkkailutehtävästä tullut mitään, vaan koko aika meni jetlagista toipumiseen. Tuikku oli kuitenkin kokenut tarkkailija, joten tämä matkustaisi varmasti joko kiertotähden sumunauhan usvassa tai Pakkasukon kylmän henkäyksen mukana. Villiporo-express oli varmasti tälle mukavuudenhaluiselle tontulle liian raju matkustusmuoto mutta olipa joulumaailmassa tapahtunut oudompiakin asioita. Pääasia että tonttu saapuisi maisemiin ja mahdollisimman pian, sillä jouluun ei ollut enää pitkä aika. Joulutonttujen aikatauluista vaan kun ei koskaan tiennyt, niillä tuntui olevan niin paljon kiirettä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti