Kotitonttu esitteli joulutontulle pihapiirin muutkin asukit aina metsän oravista Jasse-koiraan ja kertoi hieman myös naapuripihan minipossujen arjesta. He kurkkivat kaikista ikkunoista, tarkistivat rappujen alla horrostavan siiliperheen talviunien tilanteen, kävivät ladossa ja jopa viereisellä tallilla, jossa tallitonttu yritti toisinaan päästä vanhanajan tallitunnelmaan. Päivän päätteeksi joulutonttu oli niin väsynyt, ettei jaksanut edes riisua lakkiaan, vaan nukahti lähes seisovilta jaloiltaan päästyään takaisin koirankoppiin, jossa nukkui Raparperikuninkaan kanssa.
”Pitäisikö meidän hieman vilkaista mitä se on meistä kirjoittanut?” Kotitonttu notkui kopin oviaukossa ja katseli joulutontun vieressä lepäävää muistikirjaa. ”Ihan vähän vain. Tuo on nimittäin tehnyt muistiinpanoja koko päivän! Tuikku ei yleensä kirjoita ylös juuri mitään.” Kotitonttu jatkoi eikä irrottanut katsettaan kultakantisesta kirjasesta. Raparperikuningas oli kuitenkin toista mieltä. ”Ei, se on tarkkailijatontun ja joulupukin välinen asia. Toisten kirjoitusten lukeminen ilman lupaa ei ole mukavaa. Anna olla ja mene nyt hoitamaan omia hommiasi, jotka ovat varmasti tekemättä tältä päivältä.” Hän hätisteli hellästi tonttua ulos kopista, jotta Tarmo saisi torkkua rauhassa. Kotitonttu kääntyi kannoillaan ja katosi pimeään yöhön mutisten tonttukieltä, jota Raparperikuningas ei ymmärtänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti