Talvirenkaat, talvirenkaat

Eiks se Robinin biisi o kesärenkaat, kesärenkaat? En saa tästä mitää mainostuloja(vielä)mutta haluisin, että kävisitte nyt juutuubista kattoo ton biisin ja sit se jäis teiänki päähä soimaa kolmeks vuorokaudeks. Että kivavaan.

Noni, no talvi yllätti autoilijan, kyllä vaan! Emmie ollu vielä uhrannu ajatusta talvirenkaille, enkä siis renkaanvaihdolle, enkä Lapin kumille, enkä lumelle, enkä lumiukoille, enkä millekkää muullekaa talviselle asialle, mitä niitä nyt on.

Kaveri oli käymässä pohjoisessa ja menin sitte moikkaamaa sitä Rovaniemelle. Sovittii, että meen sen kaa mökkeilee ja saunailee seuraavana päivänä, kui huippua. Pieni ääni sisällä pääni sanoi, että käy vaihtaa talvirenkaat enne ku lähet. En tietenkään kuunnellu sitä pientä ääntä ja perjantaiaamuna kun sieltä möksältä heräilin, niin näkymä oli tää:

Ärsyttävintähän tässä ei suinkaan ole se fakta, että tuola oli lähes täys talvi ja lunta ja pakkasta ja liukasta ja poroja ja hirviä ja mörköjä, ei, vaan se, että K oli ollu kaukaa viisas ja varannu renkaanvaihtoajan sen vanhukseen jo "viikko sitten". Se kävi vaihdattaa ne renkaat juurikin tuona lumisena perjantaina. Tästä päästään siihen aiheeseen, että meillähän on siis "naisten työt" ja "yhteiset työt". Jos tarttee pestä ikkunat tai matot, pyyhkii pölyt, puistella petivaatteet tai ommella jotain, ne on miun töitä. Sitte jos miun tietokoneeseen tulee joku ongelma, tarttee vaihtaa auton polttimo tai esim huolehtia siitä, että autoihin tulee vaihdettua talvirenkaat ajoissa, ne on "jokaisen omalla vastuulla." Ja jos se ei onnistu, ni google kertoo kyllä miten toimia.

Hitto ku mie aikanaan fantasioin siitä, että joskus jos miula on mies, jonka kanssa pystyn leikkii kotia sillee edes puolitosissaan, ni samalla ratkeis sellaset pikku äijäilyongelmat. Eli voisin rauhassa heittäytyä avuttomaksi naisihmiseksi ja jättää moiset hommat toiselle osapuolelle.

No ei. Ei se o muodikasta nykymaailmassa. Sellanen avuttomaks heittäytyminen siis. Sitäpaitsi mie oon salaa aina tykänny vähä äijäillä. Kyllä mie nyt toki renkaat osaan vaihtaa, ei se siitä o kiinni mutta miula ei o täällä iskän hienoja laitteita, joilla renkaanvaihto käy lähes rallimaailman nopeudella. Ei siis muu auta, ku turvautua Lapin kumin palveluihin. Sitäpaitsi siks mie käyn töissä, että voin maksaa jollekki 30egeä siitä, että se tekee tälläset äijäilyhommat miun puolesta. Välillä vaan tuntuu, että siinäki o liikaa vaivaa, että ne renkaat pitää hakee häkkivarastosta ja toiset viiä sitte sinne tilalle. Ja roudata se auto sinne liikkeeseen.. Se o vähä sama homma kaikkien tollasten tylsien asioitten kanssa, niinku laskujen maksaminen, uuden verokortin tilaaminen, hammaslääkäriajan varaaminen, verikokeissa käyminen..

Käsittämätöntä tavallaan, että mie voin tehä tallilla vaikka 12 tuntisen työpäivän väsymättä mutta jos on joku tollanen tylsä homma ni mie vaa venytän sitä nii pitkää ku mahollista. 

(iskä: Niin paljon tehtävää, niin vähän halua tehdä se.)

Noni, no tän johdannon lämmittelemänä päästiin aiheeseen, eli talvirenkaat. Aattelin kivasti tällee lumisena lauantaina, että miepä pakkaan renkaat autoon ja lähen vaihdattamaan ne. Kyllä se Lapin kumissa on aina onnistunu tyylillä: "Tarttis renkaavaihdon." "Onks renkaat kyydissä?" "On" "No anna avaimet ja ota kahvia." "Kiva"

No nyt se ei tietenkää onnistunu niin, koska talvi yllätti (muutkin) autoilijat. Mie voin kyllä iha rehellisesti sanoa, että miut se yllätti. En o lukenu säätiedotuksia moneen viikkoon ja aamuteeveenki tiedotukset on menny jotenki ohi. Tää talventulo oli kyllä vissii iha tiedossa kaikilla muilla paitsi miula. Ja tietty ne kaikki muut oli ehtiny sinne rengasliikkeeseen enne miuta ja mie saan sitte luistella kesäkumeilla vielä pari päivää. 

Oli tässä kaikessa jotai hauskaaki, nimittäin havaitsin, että kaikilla miun renkailla, niin kesä- ku talvimalleillakin on oma persoona! En ois kyllä auton renkaista uskonu mutta nii vaa on. Hain niitä talvikumeja tuolta varastosta pareittain. Ne menee käytävää pitki pyöritellen sillee näppärästi ja samalla tulee tunne, että ei o nii pitkä ja tuskanen matka roudata niitä, ku vie kaks kerrallaa. No, kaks näistä renkaista kulki parina oikeinki näppärästi. Ne vieri sillee kivasti vierekkäin, ku hyvinkoulutetut kärryhevoset konsanaan. Ne lähti liikkeelle pyynnöstä, kulki tasasesti vierekkäin, suoraan, pysähty helposti ja siinä pihalla nojailivat kaikessa rauhassa seinään, ku läksin hakemaan seuraavaa paria. 

Olin jo ehtiny riemulliseen flow-tilaan, että kyllä tääki (paska)homma tästä taas sutviutuu, kunnes hain toisen rengasparin häkistä.. Ne oli sielä iha selkeesti enemmän sellasella gansta-asenteella, HETI alusta lähtien. En lähe mihinkään, en pysy pystyssä, en rullaa, törmään seinään, en kulje suoraan, en ainakaan ala mihinkään ton toisen renkaan kanssa. Sit miula alko pyöriä päässä sen Robinin biisin sijasta tää aiheeseen sopiva ralli:

https://www.youtube.com/watch?v=fJlTOwV0Wfk

Ja sama homma toisinpäin, kun vihdoin viimein sain ne renkaat alle. Kesärenkaita viedessä meni just samalla tavalla, että kaks niistä kulki kiltisti parina. Ne ei kyseenalaistanu mitää, ne vaan rullas eteenpäin loputonta pommisuojan käytävää, käänty kivasti mutkassa ja vierähti kevyesti varaston lattialle talviunille. Sitte taas se toinen kauhukaksikko, ni ei hyvää päivää sentäs. Emmää,emmää, emmää, emmää taivu tuonne ovelle, tahdo mennä talviunille, pysy pystyssä, ala mihinkään.. Enkä varsinkaan parina ton toisen renkaan kanssa!

Niillä renkailla on nimetki. Ne hyvinkäyttäytyvät renkaat oli selkeesti jotai ruotsinkielisen nimisiä kuten: Uffe, Rolle, Lars ja Mikkelsson. En o varma onks Mikkelsson iha täysin ruotsinkielinen, ainakaa sellanen perinteinen nimi mutta se se on. Ne mulkerorenkaat on: Pera, Makke, ViliVili ja Unto. 

Onneks renkaanvaihto on vaan kaks kertaa vuodessa. Se vie henkisesti miusta kaiken energian..

Amen. Yhellä a:lla.

Uniikki lumihiutale

..ja muita tosielämän kertomuksia. Tän tekstin nimi ois voinu olla myös: "Kun joulu tulee" mutta taitaa tuo jouluaihe noi muute olla vielä vähän kaukainen. Paitsi miule. Mie salaa tykkään kovasti joulusta. Tykkään just kaikesta siitä, mitä kaikki muut inhoo. Tykkään jouluruuhkasta ja ihmispaljoudesta ja joulustressistä ja joulusuklaista ja rumista tonttu-ukoista ja jouluruoasta ja jopa niistä iänikuisista jouluralleista, jotka soi radiossa! Tosin tässä sellanen poikkeus, että en voi sietää Hei mummo-biisiä. Se voitais vetää miun puolesta vessasta alas. Itseasiassa heti ku miusta tulee diktaattori, ni lisäänki sen listalle "asiat, jotka kiellän heti kun miusta tulee diktaattori." Muita asioita on rusinat ruoassa, paitsi sallin ne maksalaatikossa. Lisäksi kiellän salatut elämät, tai ainaki niitten näyttämisen parhaaseen katseluaikaan. Oli miula jotai muitaki missioita mutta en muista niitä just nyt ja toisekseen tän tekstin piti itseasiassa kertoo miun jouluaskartelusta.

Kuten mainittu, mie oon salaa jouluihminen. Tykkään sen juhlan tuomasta, osin jopa vähä hartaasta tunnelmasta. Ja tietty lahjoista :D Jotku o sitä mieltä, että aikuisille ihmisille ei ostella joululahjoja mutta mie saan varsinki niitten lahjojen antamisesta jotain sellasta alkukantaista tyydytystä, että harrastan edelleen joululahjojen antamista, ihan jopa aikuisille!

Nii, mutta senjälkeen, ku oon muuttanu omilleni, miula ei o ollu joulukuusta. Vaikka tykkäisin kovasti myös joulukuusesta. Eikä miula o mitää muutakaa joulukoristetta. Tänä vuonna päätin kuitenki olla niin valveutunu, että teempä äkkiseltään sellasen. Joulukoristeen siis. Oon haaveillu jo joku 14 vuotta ovikranssista ja nyt jo päätin sen sitte toteuttaa. Ihan tosta noin vaan.

Tää kaikki lähti tänä syksyisen kauniina lauantaipäivänä liikkeelle siitä, että päätin mennä vaihdattaa renkaat. Siitä aiheesta tulee ehkä toinen postaus leitör, joten ei siitä sen kummemmin. Muuta kun että se ei tietenkään onnistunu ja koska miula oli missio olla pari tuntia poissa kotoa, koska täällä opiskeltiin, niin päädyin sitte shoppailemaan. (Miula on tällä hetkellä hevoseton jakso menossa ku miu Kari Karinen lähti tosta noi vaan toisen kuskin matkaan, niin yritän keksiä vapaapäiville jotai muuta puuhaa..) Ostin kranssintekotarvikkeet ja tästä se lähti:

Nii, tosiaa, hain eka myös kassillisen risuja pusikosta.

Sitte Horse Show lähetys pyörimään taustalle.

Aloitin, eiku hitto, tehhääki tää sillee niinku mie neuvosin teitä tekemään samanlaista seppelettä. Noni, eli: Hanki kranssipohja ja muut tarvikkeet. Etsi paperiliima varastojen kätköistä ja löydä samalla vahingossa sakset, joita myös tarvitset tähän kotoiluun. Levitä liimaa kranssille ja tajua sitten, että olisi kiva, jos leikkaisi noita riekaleita(en keksi tähä parempaa sanaa!?)tuosta kreppipaperista(oikeesti, en ees tienny että kreppipaperia on enää olemassa. Luulin, että se kuoli sukupuutton, ku mie pääsin ala-asteelta.)ENNEN kuin on levittänyt liimaa. Muista ottaa kiinni siitä jo liimatusta kohdasta. Näin liima levittyy samalla kivasti myös tietokoneesi hiireen, saksien kahvaosaan ja omiin vaatteisiisi. Eihän sitä muuten kukaan usko, että olet tämän kranssin itse tehnyt!

Alku näyttää siis kutakuinkin tältä:

Kun koko kranssi on päällystetty ja liimaa levitelty joka paikkaan, on oksien vuoro. Tämä on hyvä tehdä ilman hanskoja, jotta kosteista oksista irtoava mädän ja kalman haju(nää on siis hautausmaan viereltä kerätty)tarttuu kivasti myös omiin sormiisi. Näin voit haistella luonnon tuoksua koko loppu päivän, sillä sehän ei irtoa käsistä, vaikka kuinka pesisit! Noniin, no siitä sitten kierittämään sitä katkeilevaa oksistoa sen kranssin ympärille. Tekniikka on vapaa. Vinkki: Erivärisillä nauhoilla saa kivasti väriä, jos sellaista tahtoo. Muista hankkia myös sellaista rautalankaa, joka on tarkoitettu juuri tähän touhuun. Sillä saa kovin kivasti epäyhteistyöhaluiset ja kykyiset, haisevat oksat pysymään paikoillaan kovinkin näppärästi. Perkele.

Kun koet, että oksia on tarpeeksi, tai jos ne vain loppuvat, tai jos et vaan enää jaksa, aloita koristelu. Itse käytin tässä ihanan joulunpinkin(?)nauhan lisäksi alekorista löytyneitä helmiä ja uniikkeja lumihiutaleita, sekä ruotsista ostettuja joulupalloja. Jos sinulla ei ole pääsyä Ruotsiin ja Rusta nimiseen kauppaan, et sitten varmaan vaan voi tehdä tälläistä kranssia. Harmi. Mutta te muut voitte jatkaa tekemistä ohjeen mukaan. Eli: 

Ensin uniikkeja lumihiutaleita..

..sitten niitä Ruotsista hankittuja pikku palloja..

Sitten ne uniikit lumihiutaleet heitetään pitkin lattioita, koska sieltä ne nyt on vaan jotenkin paljon helpompi ja mukavampi keräillä. Jotenki siitä voi sitten vaan kivasti aina napata yhen ku tarttee, eikä tartte sitä pakettia aina aukoa. Tässä voi käyttää toki omaa harkintaa, mikä on itselle se omin toimintatapa. Se, miten nuo hammaspuhdistusasiat liittyy tähän, niin siihen en ota kantaa. Ollenkaan.

Siitä se muotoutuu. Käytä omaa mielikuvitusta pallojen sijoittelussa. Jos sinulla ei ole mielikuvitusta, voit vaan kopioida suoraan tästä:

Ja valmis!

K tuli viereen kattomaan kun tein. Ihmetteli ensin, että mitä puuhaan ja kun kerroin, tämä totesi leikkisästi, että siitähän tulee ihan hieno! No kai nyt tulee, ku ite tein! Sen saa kuulema jo kahen kuukauden kuluttua laittaa oveen! Jeij, en ehkä malta oottaa!

 Kaikki tää ah-niin-ihana kotoilu tapahtui tietenkin jotain superkallista urheilumerkkiä tunnustavat pieruverkkarit ja itsetehdyt villasukat jalassa. Tukka oli löysällä nutturalla pään päällä ja puhuin samalla ruotsia. Joku teki ruokaa taustalla. (Lue: olin n.7 vuotta sitte Seppälästä ostetuissa, jo hieman väriltään kulahtaneissa housuissa, ilman villasukkia, kukaan ei tehny ruokaa, kahvinki jouduin ite keittää.. MUTTA melkein katoin Horse Show lähetyksen ruottiks! Viime hetkellä löysin suomenkielisen selostuksen siihe. Tukka ei yletä nutturalle.)

Ei muuta kun askartelemaan! Buahahaa! Pitkä päivä, tiedän.

Olo on vähän ku kaverin koirien syömällä pahiksella:

Mummia muistelen

Miu Mummi siirtyi ajasta ikuisuuteen, niinkuin sanotaan, 2.10.2017. Sairauden uuvuttamana poistui taivaan kuoroon. Heitti lusikan nurkkaan, lähti enkelten matkaan, meni parempaan paikkaan. Meille aina sanotaan, että kun ollaan keikalla, jossa joku kuolee, ei saa käyttää mitään kaunisteltuja versioita kuolemasta vaan täytyy sanoa, niinkuin asia on: "Hän on nyt kuollut." Eikai sitä asiaa mikään kiertely muuksi muuta.

Se on vaan vaikee juttu, kun kuolema tulee lähelle. On se omaisten suru aina vaikeeta keikkapaikallakin mutta vielä vaikeempaa se on oottaa jonkun läheisen kuolemaa, niinku tässä tapauksessa Mummin. Se oli loppuun asti hyvässä kunnossa, ihan viimestä kuukautta lukuunottamatta. Viimenen viikko meni sellasessa sumussa, että kuolema oli lopulta helpotus. Ne oli pitkiä päiviä. Joka kerta kun puhelin soi, ootin soittoa, että nyt se on tapahtunu.. Lopulta se soitto tuli. Oli hiljasta, jännittävää, surullista ja helpottavaa samaan aikaan. Niinku yks miu ystävä asian ilmas, tässä ollaan isojen asioiden äärellä. En tiiä onko läheisen kuolema helpompi jos se tapahtuu vähä pikkuhiljaa vai äkisti ja yllättäen? Tavallaan tuo hiljalleen lähteminen on sille kuolevalle ehkä raskaampaa, luulisin. Vaikka toisaalta Mummi ehti tehä tilinsä selväks kaikkien kanssa. Se oli kertonu ketä tahtoo hautajaisiinsa ja ilmeisesti oli puhunut lastensa kanssa myös jälkeen jäävän omaisuutensa jakamisesta?

Heti ku mie sain tiedon siitä, että Mummilla alkaa olla aika täys, kirjotin sille kirjeen. Toki soittelin myös paljon sen kanssa mutta jotenki kirjottaminen tuntuu paremmalta tavalta kertoo asioita. Kiitin sitä hyvästä ja turvallisesta lapsuudesta ja kerroin että miuta lohduttaa tieto siitä, että se ei pelkää kuolemaa. Juteltii paljon kuolemasta Mummin kanssa vuosien mittaan ja se suhtautu siihen aina jotenki tosi asiallisesti. Ihminen syntyy, ihminen kuolee, ei siinä sen kummempaa. Vaikka se ei poistakaan surua, niin jotenkin Mummin asenne tekee tästä asiasta helpommin hyväksyttävän.

Mummi oli tosiaan aina läsnä meiän lapsuudessa. Sen talon ovi oli aina auki, sieltä sai aina syömistä ja pullaa sekä yöpaikan niinä hetkinä, kun vanhemmat oli jossai. Mummi opetti tosi paljon kaikkee, ihan huomaamattaan. Se opetti meitä neulomaan ja virkkaamaan, kerto mite marjoista keitellää mehua, mitkä omenat on hyviä ja mite puutarhaa hoidetaan. Vietettii aina joulut sen kanssa, syksyllä kerättii perunoita pellolta ja haravoitiin lehtiä. Välillä oli isot talkoot koko suvun kesken mutta muistan viimesen kerran Mustolassa, kun haravoitii kahestaa isojen vaahteroiden lehtiä ja todettii, että talkoot on pienentyny aika paljo :D

Papan kuoltua Mummi kävi ahkerasti hoitamassa sen hautaa. Ehkä se oli Mummille paikka jossa se pääs lähelle sitä tai sitte se vaan halus ottaa osaa hautausmaan tiukkaan kilpavarusteluun. Oli noloa, jos naapuri oli ehtiny viedä kesäkukat aikasemmin ja nähny, että Papan haudalla ei ollu vielä käyty. Olin monta kertaa sen mukana ostamassa kesäkukkia. Viimesen kerran nyt heinäkuun alussa. Se oli tärkeetä minkä värisiä ja laisia kukkia piti ostaa, mikä tahansa rehu ei kelvannu! Ja syksyllä vietii aina sellanen lyhty, joka oli tikun nokassa. Joka kerta naurettii samalle vitsille, että ei saa työntää sitä liian syvälle maahan, kun se osuu vielä Pappaa päähän. Mie tuun kuule Mummi rakas jatkamaan tätä samaa vitsiä vielä Saken ja Holgerin kanssa, oota vaan!

Mummi oli myös hyvin vapaamielinen noi niinku 20-luvulla syntyneeks. Se ei ollu mikään tosiuskovainen, ei koskaa moralisoinu tai valitellu kovaa kohtaloaan. Ei ainakaa meiän lastenlasten kuullen. Tai ei ainakaa miun kuullen. Miu värikkäiden vuosien aikana ainut mitä se miu lävistyksistä ja tatuoinneista ikinä sano oli: "Kunhan et nenään laita rengasta." En laittanu, enkä laita. Kyllä se varmasti oli montaa mieltä miu vaatetuksesta ja tyylistä mutta ei se miuta ikinä julkisesti hävenny. Kun ostin auton se totes, että johonkinhan se raha menee kuitenki. Viisas Mummi.

Se oli myös tosi onnellinen kaikista sen lasten ja lastenlasten menestyksestä, uusista jälkikasvuista ja siitä että niillä oli kaikki hyvin.

Mei Mummi oli ihana kaikin tavoin. Mie toivon, että se tietää sen. No, tietäähän se.

Tässä Mummille(tää oli myös siinä sen kirjeessä):

Emme elämää aina ymmärrä mutta kuolemasta tiedämme sen verran, että kun lyö elon kello tasatuntinsa viimeisen kerran, pysähtyy siihen ihmisen aika, on kaikki ohi, sammuu silmistä kirkkaus, särkyy taika.

Se, mihin menet, ei sitä tiedä kukaan. Tavaraa, omaisuutta, et kuitenkaan saa ottaa mukaan. 

Mutta jos asiasta päättää voisin, kaikki yhteiset hetket mukaasi soisin.

Samalla kun niitä muistojen matkalaukkuun pakkaat, muistutan sinua, kerrohan perille päästyäsi Papalle meiltä kaikilta terveiset rakkaat.

Vaikka nyt  lähdet, siuta koskaan unohda emme, vaan arjessa, juhlassa aina muistelemme.

Yhä kuuluu askeltesi rapina Heimosillantiellä, vaikka jo hiljaista tiedämmekin olevan siellä. 

Jää siusta tänne jälki ikuinen, on se kaikkien siun lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten näköinen.

Meidän jälkeläisten täytyy täällä nyt ilman Mummia toimiamme jatkaa, surusydämin korvaasi kuiskaamme: "Hyvää ja rauhallista matkaa."

Heippa Mummi. 

Huono päivä?

Onko huono päivä? Kaadoit aamukahvit syliin, myöhästyit bussista ja vettäkin sataa? Tuttua. Voit kuitenkin lohduttautua sillä, että kun heppaharrastajilla on huono päivä, niin se tarkoittaa yleensä kipua, hiekan makua suussa ja oikeesti kosteita tunnelmia :D Hieno laji, ei voi muuta sanoa..











(Iskä, tossa lukee: Ai sie pelaat jalkapalloa? Sepä suloista.)

Mutta sitten ku se luottamus toimii 500-kiloisen otuksen kanssa, niin onhan se hienoa:

https://www.youtube.com/watch?v=pARqHD39tZo

Budapestin parhaat

Noni rakkaat karvakorvat, suosikkiblokkaajanne on takaisin kotimaisemissa ja valmiina jakamaan kokemuksensa ja matkakuvansa teidän kanssanne. Olkoon myös voima kanssanne. (hirveen vaikee sana tuo kanssanne. Piti iha laskee, et onks siinä liikaa tai liian vähä s-kirjaimia!)

Meillähän siis oli pohjalla taasen perinteinen R&Es Groupin reissu, sillä erolla että Rumat ja Epäsosiaaliset on vaihtanut nimensä paremmin kuvaavaksi, eli meidät tunnetaan nykyisin kylillä Rohkeat ja Estottomat. Teema oli "Minulla on Nintendo-kalsarit, enkä pelkää käyttää niitä." featuring Himmee jarru. (sai retken aikana lempinimen jarrari tai kässäri, vähä niinku käsijarru. Hihih.) Eli meillä oli siis äiti matkassa.

Noni, no tässä nyt ekana nää miu kalsarit:

Tuo tausta on erityisen hieno ja sopii noihin kalsareihin ja miu iki ihanaan Iron fistin kassiin. Oltii tässä siis menossa kylpylään. Heti aamusta, kuten mummot konsanaan! Kylpylärakennus oli tosi hieno mutta ite kylpylän puoli ei kauheen ihmeellinen. Oli sielä pari allasta, joissa oli lämmin ja hais pierulle. Miu hopeakorut muuttu sielä kuparin värisiks, että kai siinä vedessä oli sit muutaki ku Unkarilaisten vanhusten pissiä?

Unkarin kielihän on täysin käsittämätöntä, vai mitä sanotte tästä katukyltistä:

Ja näkemistä riitti. Parasta antia oli Budan linnan alamaailmassa sijaitseva labyrintti, joka tarjosi jos jonkinmoista jännittävää  kokemusta. 

Mister Dracula oli tuola luolissa vankina joskus 1400-luvulla:

..Oisin tietty halunnu vilkasta arkkuun :D

Eksyttii tuonne puolivahingossa vaikka esitteen mukaan se on Euroopan 8:neksi suosituin turistikohde? Kato, joka päivä sitä oppii jotai uutta..

Ja viinihän sielä oli ihan naurettavan halpaa. Ja ruoka. Voin suositella, jos tahtoo mennä syömään ja juomaan hyvin ja halvalla. Hotellikin oli tosi hieno ja kohtuuhintainen!

Ja tietty mie halusin mennä Titanic-näyttelyyn. Johdattelin kuulema meiän tiimin aina vaan ihmiselämän karusta kohtalosta kertoviin paikkoihin. Että oli kuulema synkkää. Yritin siinä väittää, että jos oltas menty johonki 2000-luvun teinipopparin keikalle, se ois ollu synkkää.. :D

Tältä näytti Titanicin ykkösluokan hyteissä:

..ja suunnilleen tältä näytti kolmosluokan matkustajien olot. Kyllä tuo miusta Viking Linen alimman kannen olot voittaa, vai?

Titanicin erikoisuus oli, että kaikissa luokissa matkustavilla oli mahdollisuus juoksevaan veteen. Jotenki karua ajatella, että myö sata vuotta myöhemmi katellaa tavaroita, joita siinä onnettomuudessa kuolleet ihmiset on käyttäny. Sit ne on maannu vuosikymmeniä meren pohjassa ja nyt ne on kaikkien nähtävillä.. Niinku esim tämä lavuaari hanoineen:

Tai nää astiat:

No, oli meillä hilpeetäki teemaa:

"Minä olen olemassa"

Jotenki koen samaistumista tän hahmon kanssa:

Sit kaiken huippu: Saitko ruman lapsen? Tai onko vauvasi väärää sukupuolta? Muutoin vaan tarpeisiisi epäsopiva yksilö? Ei hätää, tähän on ratkaisu niinkin lähellä, kun Budapestin lentokentän lähtöaulassa, terminaali 2b. BABY changing room, eli vauvan vaihtohuone! Sinne vaan epäsopivan jälkikasvun kanssa ja toivot, että joku toinen tuo vaihtariksi kauniimman, hiljaisemman tai vaikka vähän älykkäämmän yksilön! :D (Ei, äidit rakkaat, älkää vaan kukaan hermostuko tästä, mie en vaa päässy yli aiheesta..)

Tuohon äitiaiheeseen kun päästiin, niin mainittakoon vielä kerran, että miusta kaikki tuntemani äidit on jollain tavalla yli-ihmisiä. Tää tuli taas todistettua, kun olin siis siskon luona yötä reissun jälkee. Oltii puolenyön aikaa kotona, nukkumaa mentii about puol kaks. Sit ihan vaan muutaman tunnin päästä olkkarista kuuluu karjumista, piirrettyjen ääniä, lasten ääniä, taistelua siitä laitetaanko pipo päähän vai nou. Sit hiljenee. Seuraavaks herään kahvin tuoksuun ja Skidi tulee ovelle kyselee josko tulisin sen kaa aamupalalle. Kello on puol 9. Siinä ite yritän selvittää päätäni matkustuskoomasta, kun toinen on jo vieny lapset tarhaan ruokittuaan ne eka, sit se oli käyny kaupassa, tehny aamupalat, (johon siis kuuluu, että se oli myös täyttäny croisantit valmiiks!)keittäny miule kahvit(se keittää teenjuojaks tositosi hyvää kahvia muuten!)ja sieltä se tuli varovasti herättelemään. Ite olin just ehtiny vasta tulla tajuihini. En ymmärrä..

Kuvia

Edellinen postaus käsitteli näköjään aika tekstipainotteisesti kaikkee maailman myrskyä, niin otetaan tähän nyt vähän enemmän kuvia. Olin viikonlopun Leprassa. Reissu tuli aika ex tempore ja virallinen selitys tälle matkalle oli Skidin pygmin synttärit. Todellisuudessa odottamaton matka maailman ääriin tuli ajankohtaseks, koska miu viimenen elossa oleva isovanhempi on niin huonossa kunnossa, että myö ei todennäköisesti juhlita joulua yhdessä. Palajan siihen aiheeseen varmaan sitte ihan omassa jutussaan ja pidättäydyn nyt ilosemmissa aiheissa. 

Heti alkuun iloinen aihe on miu uudet Nintendo-aiheiset kalsarit. Ne sopii itseasiassa aika kivasti miu oranssien maihareiden kanssa. :D Aion ottaa nää mukaa meiän tulevalle Unkarinmatkalle teemalla: "Miula on Nintendo-kalsarit, enkä pelkää käyttää niitä." Testailen pikkusen missä se raja menee, että äiti ja Skidi ei suostu kulkemaa miu kanssa. Ilmeisesti nää pöksyt ei vielä edes lähentele äärirajoja..

Vähä samaan aiheeseen liittyen seuraava kuva:

Sain rakkaalta siskoltani aivan huippuunsa mietityn synttärilahjan. Kuten tiedossa on, miuta ärsyttää Converse-merkkisissä kaikenkansan muotikengissä se kauhee puolikkaan kämmenen kokonen mötikkä tossa varressa. Joittenki mielestä se on kai hyvä, että siinä on näkyvästi logo, joka kertoo kenkien olevan "oikeeta merkkiä" eikä mikään halpa kopio. Mie kun en o koskaa ollu merkkiuskovainen(vaikka oonki aika liekeissä noista em. Nintendo-housuista)niin miuta se lähinnä ärsyttää. Converseissa on kuitenki kovin paljon valinnanvaraa ihanissa väreissä..

Skidi oli ratkassu tän ongelman niin kuin vain kahen pienen lapsen äiti voi huippuunsa kehittyneillä, erilaisiin arkipäivän (ylitsepääsemättömiin)ongelmiin virittyneillä aivoilla tehdä: Se osti miule VALKOSET kengät ja KANGASTUSSIT! Voi sitte ite värittää just sellaset kengät ku tahtoo, ilman mitää merkkejä. Tähä ei voi muuta sanoo, kun että NEROKASTA!

Vaihdan vielä punaset pääkallonauhat noihi ja väritän nuo ruudukot. Mutta siis ihana idea siskoseni <3

No sittenhän mie toteutin luovuuttani myös sunnuntaina tehtaillessani pygmeille salaattia. Keksin huippuhauskan idean tehä vesimelonista piparkakkumuotilla eri mallisia palasia ja sovelsin sitä seuraavana päivänä kurkkuun ja tomaattiin. Koska osa kurkkupaloista oli nii pieniä, että niistä ei tullu kokonaista tähteä, niin leikkasin puolikkaan ja kerroin lapsille niitten olevan dinosauruksen jalan mallisia paloja. En o varma ymmärtikö ne ihan ideaa mutta salaatti maistu. Tuossa kuvassa vielä molemmille laitettu viinirypäle.. Sakke ei alkuu innostunu miu taideteoksesta nimeltä "Taiteilijan omakuva, Jennin alter ego" mutta söi se sen lopulta. Jotenki sille oli kai vaikee asia syyä jotai, jolla on naama?

Pakolliset aivot, tottakai:

Sitte tässä jotai, jota puuhasin edellisenä viikonloppuna. Jäin tuohon palapeliin nii pahasti koukkuun, että en meinannu malttaa töihin lähteä aamulla :D Huippuhauskaa ajanvietettä, jos ei aina jaksa roikkua netissä..

Ja tää oli siis kaiken huippu. Hailuodossa, jossai mörön perseessä, hiekkatien päässä, jonku taiteilijan luonnos. Tuossa oli kolme tuollasta puolimunaa, joiden sisällä voi pitää vaikka pienen konsertin. Tai äännellä muuten vaan.. Hienosti kaikuu :D

Ei miula muuta. Näihin kuviin tällä kertaa. Lähen nyt keramiikkatunnille.. Hih, kaikki saa tänä jouluna kippoja ja ruukkuja joululahjaks!

Aamu-uinnilla

No ette kuulkaas arvaakkaan mitä jännittävää miule tapahtu jäätävän kylmänä elokuisena aamuna. Oikeesti viime maanantaina auton ikkunat oli lähes jäässä. Sellasessa kuurassa, joka kyllä lähti ikkunoista pösön tehokkaalla puhalluksella aika äkkiä mutta periaatteessa se oli iha raapattavaa tavaraa siinä tuulilasissa. Siistiä, syksy tulee, vaikka kesäkä ei oikee koskaa alkanu. En pidä.

No eikaisiinä.

Tää miu päivän aihe lähtee siitä pienestä pohjustustiedosta, että  myö ollaan rakkaan avopuolisoni kanssa kolme ja puolvuotta vältelty tätä mutta nyt se tapahtu, eli päädyttiin päiväks samalle asemalle vaihdettuani vuoroa. (K totes, että ei siinä mitään, ku sama kälätys sieltä kahvihuoneesta kuulema kuuluu, olin mie sielä tai joku muu naispuoleinen hahmo. Naiset on kuulema pilannu tän maailman. Eli mikään ei varsinaisesti muuttunu K:n maailmassa.) K:lla alko työpäivä kuitenki jo seittemältä ja mie päätin käyttää ylimääräisen vapaatuntini tehokkaasti. Kemin asemapaikan jääkaapin ratsaamisen (kakun toivossa)sijaan sain idean että vois tehä jotai urheilullista. Ekaks meinasin lenkkeilyä mutta koska mie eksyn nii helposti jopa lähipuskaan, päädyin uimahalliin. Mietin mielessäni mite soitan taas tuskanhiki päässä siskolle, että kattoo googlesta missäpäin kaupunkia mie oon, ku vähä "oikasin". Aamu on valjennu ja vartin päästä pitäs olla töissä mutta en tiiä yhtää missä oon ja mite sinne pääsee. (Näin on tapahtunu useemmi ku kerran.) Ajattelin uimahallin olevan siis neutraali paikka, ei vaaraa eksyä ja kun se sijaitsee ihan alle kilsan päässä asemastaki. Pääsis saunaanki. Kemin uimahalli aukee kuitenki vasta seiskalta, joka on hyvä ja huono. Hyvä siinä mielessä, että sain K:n just hyvi töihi ja sit hallille ja huono siinä, että tunnissa ei kauheesti kerkee, ku tarttee sit vähä saunoo ja meikata ja vaihtaa työvaatteet.. Aini, eiku oliks se siis se hyvä puoli kuitenki, että ei tartte olosuhteiden pakosta uiskennella nii kaua? Saatto olla. Koska tylsäähän se hallin vedessä hinkkaaminen on. Välillä tuntuu että hukkuu:

No, kruisasin siis hallille. Jo kaukaa näen pitkän jonon, joka kiemurtelee tiukasti kiinni olevien ovien edessä, kuin ihmismassa ainoan pitkälle lauantaiyönä auki olevan pitserian edessä aamuyön pikkutunteina. Sillä erolla, että tässä massassa kaikki ovat eläkeläisiä, kukaan ei ole kännissä ja kello on seitsemän aamulla, ei puoli kolme yöllä.

Tsuumaan tulevia urheilutovereitani. Monilla on oma vesijuoksuvyö! Onks täälä joku ohjattu jumppa? Miks ne ei o nukkumassa? Tajuan, että kello seitsemän on mummoille kuin aamu yhdeksän normaalikansalaisille. Tää ajankohta on niille jo "aamu pitkällä."

Jonotan tiskille ja samalla vilkuilen sivusilmällä, kun kaikki ottaa avaimen ihan ite viereiseltä seinältä. Itsepalvelu, jes kerranki voin ite kattoo että saan sellasen kaapin, jossa ei o naapureita! (Miks se uimahallin täti aina antaa sellasen avaimen, että joutuu olee iha tukossa naapurin kanssa, vaikka tilaa ois??) Maksan uinnin ja meen taululle miettimään minkä avaimen sitä ottais. Oon jo ottamassa avainta, jonka molemmin puolin on vielä avaimia(=tyhjiä pukukaappeja) kunnes heittäydyn tositosi näppäräksi ja aivopierun saattelemana päädyn ottamaan "reunapaikan". Jostain syystä aattelin, että jos se avain on reunassa siinä taululla, on se myös reunakaapin avain? En tiiä miksi tein sen. Oon ehkä vähä yksinkertainen tai sit miu aivot toimii vaa liian monimutkasesti..

Noh, meen alakertaan, etin kaapin ja kappas, siinä o mummo riisuuntumassa, ihan juuriki viereisellä kaapilla! Oon ihan että eih, kerranki ku yritin välttää tän! Näi se varmaa käy aina sille uimahallin kassan takana istuvalle hahmolleki?

Onneks oon koko pienen elämäni ollu enemmän tai vähemmän tekemisissä sosiaalisen iskäni kanssa ja saanu siinä samalla oivaa esimerkkiä siitä, kuinka tälläset tilanteet hoidetaan. En myöskään ammattini puolesta hätkähdä mummoja, oli niillä mitä ja/tai kuinka paljon vaatetta päällä tai ei ollenkaan. Niille jutustellaan. Ehdin heittää jotain hassunhauskaa läppää aiheesta, miten meillä nyt onki vahingossa viereiset kaapit, vaikka tilaa ois ollu kuinka. Mummo ei kiinnitä tähän mitää huomiota vaan toteaa: "Sinä näytät ihan Norjalaiselta hiihtäjätähdeltä." Hämmennyn hieman tapojeni vastaisesti ja olen jo vastaamassa, että eikai miula nyt niin rohtuneet huulet ole, kun mummeli jatkaa ystävälliseen jutustelutyyliin: "Sinä oot tollanen urheilullinen ja iloisen oloinen. Olkoot vaan ne Norjalaiset tehneet mitä tehneet mutta kauniita ja tuollaisia iloisia ovat aina. Ihan niinkuin sinä." Sitten hän kertoo vielä, kuinka on käynyt täälä aamuisin jo viimeiset 40 vuotta, suunnilleen joka päivä, pitää vaatteitaan suunnilleen samassa kaapissa ja näkee täällä samoja ihmisiä. Toteaa vielä, että ei täällä yleensä näy nuoria. Ihana mummo, jonka mielestä mie olin urheilullinen, iloinen ja nuori. Se ei varmaa nähny yhtää miu tatuointia? :D

Olen sanaton ja lähden hymyillen kohti suihkuja. Eksyn matkalla. Oon kuitenki kehittäny idioottivarman tavan toimia tilanteessa, jossa en tiiä mihin oon menossa tai muuten vaan kävelen sen ainoan oven ohi, jossa lukee lehmän kokosilla kirjaimilla "SUIHKUTILA". Kävelen vaan eteenpäin ja kattelen ympärilleni sen näköisenä, kuin oisin ettimässä jotain. Kukaan ei tajua, että oikeesti oon eksyny ja huomasin jo asian mutta en voi kääntyä äkisti ympäri, koska se näyttäis siltä, että oon eksyny.

Suihkutila on täynnä porukkaa. Mummot on vallannu kaikki suihkut, joten sen sijaan, että pyörisin tyhjän panttina(=eksyneen näkösenä), linnoittaudun vessaan. Tää ois toki huippuhauskaa tehä täydessä baarissa, että istut vaa pöntöllä housut jalassa tai pidät muuten vaan huvikseen vessaa varattuna. Niinhän kaikki muutki aina tekee? Mutta tässä katoaa tosin se riemu kun mummot pissaa kuitenki altaaseen/niillä ei o vessatarvetta samalla tavalla ku teineillä viiden siiderin jälkee humppabaarissa. Turvallisen ajan kuluttua poistun ja havaitsen, että suihku on vapaa.

Uimaan. Mie uin nopeemmin koiraa, ku mummo kroolia. Nieleskelen pissistä vettä mummon vanavedessä hinautuen ja mietin sitä norja-juttua. Hymyilyttää ja samalla menee vähä vettä suuhun, yäk. Ei hymyilytä enää.
Yks rata on varattu tosiuimareille ja siihen tuleeki yks uimariuimari. Sillä on valmentaja mukana. Miks niitten koutsit on useesti vanhoja, ei urheilullisia ukkoja? Niitten isiä? Pohdin vaan.

Syöksyn parit kerrokset, suihkuun, saunaan. Oon kiltti ja täytän vesikipon. (Ne oli molemmat tyhjänä, mummot ei siis käy saunassa enne uintia?)

Syöksyn töihin. Tukka ei o vieläkä toipunu siitä, että olin viikonloppuna bileissä Saksikäsi-Edward ja työnsin päähäni miesten tukalle tarkotettua vahaa kaksin käsin. Haisin koko illan miehelle mutta tukka näytti hyvältä. Altaassa lilluu siis pissin lisäksi varmaan pieni osa Edwardia.. Hih. Pitäsköhä tää aamu-uinti ottaa tavaks?

kissanvessa

Ootteko nähny kuvia tai videoita siitä, kuinka kotikissat käyttää tavan vessanpönttöä? Osa on jopa niin nokkelia, että ne vetäsee vessan käytyään tarpeillaan..

Mie oon aina vähä ihmetelly, että mite kissat, joita ei vois vähempää kiinnostaa minkään uusien asioiden opettelu, opetetaan moiseen. Jostai joskus sitte näin, että opetus alotetaan laittamalla pöntön reunalle tällänen reunus, jossa on hiekkaa:

Siinä se oppii sitte ton hiekan avulla, että tää on se kakkapaikka. Ilmeisesti sen voi ottaa koko reunuksen myöhemmin pois ja ne ymmärtää tehä tarpeensa sitte suoraa pönttöön:

Täähän kuulostaa kissan omistajan korvissa aivan loistavalta! Ei enää sitä kissankusen hajua, ei hiekkasäkkien roudaamista, ei laatikon siivousta.. Katti käy pöntöllä niinku muutki ja homma hoidossa!

Niih. Itelle nyt vaan tulee ikuisena pessimistinä mieleen muutama pikku juttu, jotka voi liittyä tähän yhteisvessakäytäntöön.

Ensinnäki, Katti haluu aivan varmasti päästä pöntölle just samaan aikaan aamusta, kun siula on itelläs jo vähän kiire töihin. Sinne se on lukittunu omaan rauhaansa, eikä suostu, yksityisyyteensä vedoten, avaamaan ovea. Ei vaikka kuinka kolkutat. Et pääse hakemaan sieltä tukankuivaajaa(koska kävit just suihkussa, tulit pukemaan päälle ja sillä aikaa kisuli linnoittautui siihen yhteen ainoaan kaksion huussiin!)et naamarasvaa tai meikkejä. Kello käy ja ovi ei vaan aukee. Yrität vedota siihen, että katilla on koko päivä aikaa vääntää tuotoksiaan mutta tietäähän sen, että ei se ainakaan asiaa helpota, että joku hoputtaa oven takana! Päädyt joko lähtemään toimistolle tukka pystyssä ilman meikkiä miettien matkalla pientä valkoista hätävaletta siitä, kuinka olet juuri tulossa aamusalilta ja haluat olla tänään täysin naturel tai soitat pomolle pitäväsi etäpäivän kotosalla. 

Toisekseen, Aku Ankka on aina kateissa/varattuna. Arvetenkin Katti-ystäväisesi lukee sitä iltapäivätuotoksia vääntäessään. No, onhan se tietysti sen etuoikeus, kun oli kuitenkin kotona kun se tippui postilaatikosta. Mutta oisko se voinu lukee sen heti sen ilmestyttyä, jotta voisit itse lukaista sen läpi töistä tullessasi?

Kolmanneksi, mietippä tilanne, kun olet käynyt kavereiden kanssa siinä lähiöräkälässä parilla siiderillä, koska sielä on parikyt senttiä halvemmat juomat, kun jossain siistimmässä paikassa. Päätät kuitenkin olla sen verran prinsessa, että vaikka halpa juoma houkuttaa, lähiöbaarin unisex-wc ei. Kipaiset kiireessä kotiin, avaat ylimmät napit ja vyön soljen jo rappukäytävässä samalla kun kaivat avainta toisella kädellä. Syöksyt kotiovesta sisään, wc:n ovi näkyy jo.. Jaaa, kuinka ollakaan, varattu. Koputat oveen ja yrität kertoa siiderihädästäsi mutta ei, joku lukee sitä Aku Ankkaa kaikessa rauhassa oven takana ja tuumailee mielessään, että vessarauha paras rauha. 

Aikasi kun siinä vingut, niin katti on vaan että "No JOO JOO!" Ottaa paperia pyyhkiäkseen..

ja johan nyt hupsista vaan:

Kun ystävällisesti kerrot kissallesi, että jouduit kusaisemaan leivontakuppiin syystä että et a) päässyt ajoissa vessaan ja b) joku oli tukkinut pöntön. Kissasi on ihan vaan että:

Voitte arvata onko se oikeesti pahoillaan mistään näistä edellä mainituista asioista? AIVAN, ei ole!

Että ehkä se hiekkalaatikon tyhjentäminen onki loppujen lopuksi aika pikku juttu..

Kissat <3