Marjastajan pitäminen vapaana?

Niin, että mitä mieltä ootte? Koirankakkakeskustelu velloo joka kevät, kun lumi sulaa ja Murren tuotokset paljastuu kinosten alta. Kukaan ei hermostu rikotuista kaljapulloista, karkkipapereista, tupakantumpeista tai mäkkärin roskista mutta annas olla, jos ojassa nököttää aito ja oikea koiran paska, niin siitä se vasta paskamyrsky nousee pienimmässäkin vesilasissa! (Haha, mikä puujalkavitsi.)

Toinen, viimeaikoina koiriin liittynyt keskustelu on se, että pitäiskö koiran omistamiseen olla jonkunlainen "ajokortti". (Tässä kohtaa voisin sanoa, että myös lasten hankkimiseen vois olla sellanen!) Taas on jonkun tappajakoira käyny jonku fifin kimppuun ja tehny siitä itselleen aamupalaa. Saako koiria ylipäätään pitää missään vapaana, ikinä? Tää on sitä samaa ikuisuuskeskustelua. Mutta miule on tässä heränny uus huoli ja ajattelin pitäiskö tästä tehhä nyt ihan kansalaisaloite. Asia on nimittäin niin, että aina tällee kesäisin ja syksyisin maaniset marjastajat valtaa pusikot, onko tämä oikein? Saako marjastajan päästää vapaana metsään ja usein vieläpä ihan yksin?? Kuka ottaa vastuun sen tekemisistä? Maaninen marjastaja kun ei näe eikä kuule mitään saatuaan vainun täydellisestä mustikka-apajasta, marjoja pursuavasta vattupuskasta tai tuottoisasta sienipaikasta. Siinä jää kuulkaa karhut, möröt, menninkäiset ja metsänhenget kakkoseks.. Pahiten tilanne eskaloituu siinä kohtaa, jos joku onneton Helsinkiläinen tuurimökkeilijä sattuu samalle apajalle keräämään piirakkamarjoja. Maaninen marjastaja ärhentelee Hesalaiselle hipsterille oman reviirinsä reunoilta. Toistaiseksi ei ole raportoitu yhdestäkään maanisen marjastajan hyökkäyksestä mutta muutamia hipstereitä tiedetään hävinneen jäljettömiin marjastusretkillä.. Eikö ketään muuta huolestuta?!

Mistä maanisen marjastajan sitte tunnistaa? Miula on tässä pieni lista, ei ehkä täysin kattava, mutta hyvinkin omiin havaintoihini ja kuulopuheisiin perustuva. Tarkkaile näitä merkkejä perheessäsi, suvussasi ja läheisissäsi olevissa henkilöissä, jotka osoittavat pitkin vuotta kiinnostusta kaikenlaiseen marttailuun:

-Alkavat heti joulun jälkeen viettää pidempiä aikoja ikkunan äärellä seisten. Jos menet aivan lähelle saatat kuulla heidän mutisevan mietteissään, josko lumi kohta sulaisi, jotta pääsisi tarkistamaan onko korvasieniä. Saattavat siirtää hermostuneesti painoa jalalta toiselle, kuin laukkahevonen starttiboksissa.

-Näkevät mainoksen ilmaisista ämpäreistä ja ovat ensimmäisenä jonossa. Lahjoo naapurin penskat jäätelöllä mukaansa jonottamaan ja saa näin muutaman ylimääräisen ämpärin. Kotiin tullessaan piilottaa ne kaappiin n.19 muun ämpärin joukkoon. Perustelee tilannettaan, että marjaämpäreitä ei voi koskaan olla liikaa.

-Maaninen marjastaja haistaa kilpailevan marttailijamarjastajan kilometrien päästä. Talvella ja muuten offline-marja-aikaan, saattaa olla jopa tyynen ystävällinen naapurin Valpurille ja jutustella tälle aidanraosta, jos sattuvat samaan aikaan puutarhoihinsa. Maaninen marjastaja alkaa kuitenkin muuttua sulkeutuneemmaksi, mitä pidemmälle kevät etenee. Juhannuksen tienoilla marjastaja on jo hiljainen kuin kuollut simpukka. Näin hän varmistaa, ettei vahingossakaan möläytä Valpurille missä on viimeaikoina liikkunut ja tule näin paljastaneeksi parhaita marjapaikkojaan.

-On myös niitä marjastajia, jotka ottavat mieluusti kaverin mukaan marjametsälle. Älä anna tämän käytöksen hämätä. Joidenkin ihmisten tiedetään kuvitelleen, että he ovat päässeet maanisen marjastajan sielunsiskoiksi vain, koska tämä ottaa heidät mukaansa marjastamaan. Hän ei koskaan, EI KOSKAAN, vie vihollista(=henkilö, joka normaalissa arjessa marjakauden ulkopuolella on hyvä ystävä, työkaveri tai vaikka ihan naapuri)parhaille marja-apajille. Ottaessaan seuralaisen maanisella marjastajalla on aina joku taka-ajatus. Yleensä se on uusien apajien etsintäprosessi, jota on mukavampi suorittaa kun on joku seuralaisena. Siinä voidaan samalla sitten vaihtaa päivänpolttamat kuulumiset ja haukkua naapurin Valpuri.

-Maaninen marjastaja tunnistaa vihollisensa myös liikkeellä ollessaan. Hän tarkkailee koko ajan takanaan ajavia autoja ja jos hän marjastamaan mennessään havaitsee Valpurin punaisen Opelin seuraavan lähikauppaa pidemmälle, hän tarttuu toimeen ja karistaa takana seuraajan kannoiltaan.

-Maaninen marjastaja on harvemmin alle 30-vuotias, joten hänen ruumiinsa on yleensä jonkin verran elettyä elämää kokenut. Tämä ei kuitenkaan estä marjastajaa suojelemasta täpötäyttä marjaämpäriään, vaikka sattuisikin kaatumaan. Miten hän onnistuu pitämään ämpärin pystyssä menettämättä yhtään marjaa, vaikka itse heittää puolivoltin kiertäen kahdella splitsillä ja laskeutuu oikea olkapää edellä mättääseen, sitä ei kukaan tiedä. Telinevoimisteluvalmentajien liitto on luvannut kymmenen tuhannen euron palkkion sille, joka saa tämän tapahtuman kuvanauhalle. Summa on yhä lunastamatta, huom!

Eli, kysymys kuuluu, pitäisikö meidän normaalien ihmisten tehdä asialle jotain vai annetaanko maanisten marjastajien tolskata vapaana metsissä? Auttaisiko varoituskylttien asettaminen? Pitäisikö marjastajien vapaanaoloa rajoittaa? Tässä kohtaamme toisaalta sellaisen pikku ongelman, että marjastajasta voi tulla entistä agressiivisempi, jos tämä ei pääse toteuttamaan omaa, luonnollista marjastusviettiään. Ehkä se on parasta antaa maanisten marjastajien mennä menojaan ja pysyä itse poissa tieltä..

p.s. Älä anna herttaisen ulkokuoren hämätä!

pps. Hesalaiset, teitä on varoitettu. Hyvällä.

Mietin vaan..

Tää ei o nyt se "I just called to say.." Tai siis että tuon "mietin vaan" vois laulaa sillä sävelmällä. Jos siis osais laulaa. Mutta koska mie en osaa, ni jätetää se siihen. (sitäpaitsi tajusin just, että se suomenkielinen versio menee: "Soitin vain..") Oikeestaa aika harmi, että miuta ei o siunattu minkäänlaisella musiikillisella lahjakkuudella. Siis ei varsin minkäänlaisella. Kaikki miu musiikinopettajat on vihannu miuta, niin ala-asteella, ku sen jälkeenki. En muistele ketään heistä lämmöllä, aamen. Muttasiis jos mie voisin olla iha mitä tahansa, oisin maailmalla tunnettu rock-tähti. :D Aina saa haaveilla,eikö!

Mut se ei ollu nyt se juttu ja koska tää homma lähti iha vähä sivuraiteille, ni alotetaan tää postaus yhellä kuvalla:

Kyyllä, se on kuin onkin Budapestin katakombi-dracula-luolastosta! Hieno paikka, käykää ihmeessä. Oikeestaa miu pitäs varmaa tehhä joskus joku matka-aiheinen teksti, siis sellanen, jossa ois jotai paikkoja suositeltuna ja ravintoloita ja kahviloita ja puistoja jajaja.. Ainii, mutta sehä ois jotai mitä JOKU MUUKIN JO TEKEE, eli en voiskaa olla se uniikki lumihiutale. Ja ei, sehän ei sovi miule ollenkaan, eli jatketaan tällä linjalla.

Miula oli tässä tänpäivän aiheessa nyt kaks juttua, jotka vähä niinku löysästi liittyy tuohon otsikkoon. Eka "mietin vain" juttu tuli, ku pakastin tuossa just mansikoita. Siinä ei sinällää o mitää ihmeellistä. Vanhana martan jälkeläisenä keksin jo muutama vuosi sitten pakastaa ne pieniin pusseihin ja pilkkoa ne valmiiks, eli niistä tulee vähä sellasia kerta-annoksia. Se mitä mie en o aiemmin ajatellu, mikä tuli tänää mieleen, ni ne pussit tuntuu vähä ku ne ois jotai ihmiskehon elimiä. Siis tyyliin vaikka maksa tai sydän.. En meinannu päästä tästä asiasta yli, vaan pitelin aina niitä pusseja käsissäni ja leikin, että siinä ois jonku sydän. Yritin tarjota K:lekin niitä käpälöitäväksi mutta jotenki se ei lähteny ollenkaa mukaan tähä miu ajatusleikkiin. En tiiä, pitäiskö miu olla huolissani itsestäni? Ei ne siis jäisenä enää tunnu siltä. Tätä kokemusta ois varmaa korostanu se, jos ne ois ollu sellasia ruumiinlämpösiä..?

Laitan tähä välii jonku hyvän kuvan..

Tuoki on Budapestistä. En nyt just jaksa muistaa mikä sen tarina oli, jotenki se oli kuuluisa. 

Noni, nyt siihen toiseen asiaan mitä mietin. (alunperin tässä oli juttu virkaintosesta järkkärinaisesta, joka teki miule ruumiintarkastusta mennessäni festareille viime viikonloppuna. Se suoritti sen jotenki sillee tosi ammattimaisesti mutta samaan aikaan se esitti sellasta vähä kyllästynyttä. Tyyliin siis katto vähä poispäin ja oli sen olonen, että "tää nyt on tätä taas." Se kokeili miu rannekkeenki oikee sillee tosissaa nykimällä, että se oli kiinni. Ihanan virkaintonen :D Mutta ei siitä nyt sen enempää oikeestaan..) 

Eli tää toine asia tapahtu tänää kuntosalilla. Käyn aina välillä leikisti salilla jotai riehumassa. En tosin juurikaan käytä niitä valmiita laitteita, koska en tiiä mite päi niihi pitäis asettua. Hinaudun siis aina sinne hyväfiiliksen alasaliin, jossa on vapaita painoja ja siellä saa yleensä olla iha rauhassa. Paitsi tänää. Oisin halunnu testata miu uutta ahaa-elämystä nyrkkeilyssä mutta siinä oli just kaks beibeä tekemässä niitten jumppasarjoja, siis siinä säkin vieressä, enkä sit halunnu häiritä heitä, vaan alotin muualta. Kun ne poistu, pääsin tositoimiin. Hetken sali oli hiljanen mutta sit sinne hinautu kaks muuta, toisistaan täysin riippumatonta junppaajaa, jotka molemmat rantautu jostai merkillisestä syystä vajaan metrin päähän siitä miu nyrkkeilysäkistä. Ja ei, kyse ei ollu siitä, etteivätkö he ois voinu suorittaa niitä lämmittelyjoogaliikkeitään jossain toisessa kohdassa, tilaa ois kyllä ollu..

Mietin siinä sit kahta asiaa. Asia 1. Miks K:n ollessa mukana ja varsinki jos SE on hanskat käsissä hakkaamassa tattia(säkkiä), ni miks sen liikeratojen eteen ei koskaan parkkeeraa kukaan värikkäissä pöksyissään junppaamaan?? Onko tää sattumaa, vai eikö miulla vaa o tarpeeks tatuointeja ja liian vähäkarvaset jalat??

Asia 2: Olin jälleen ainut hahmo koko keskuksessa, joka ei kanna aifounia koko ajan käden ulottuvilla(tää siks, koska K ei tosiaankaan ollu mukana) niin että kun ne beibet kuitenkin kuuntelee sitä Rihannaa niistä niitten langattomista kuulokkeista, niin miks sielä salilla soi aina, siis AINA joko Kiss fm tai Energy? Ihan vaan kaverin puolesta kyselen. Sen aivot räjähti tänää seinälle, kun se yritti kyykätä leikisti jotain siinä ja radiosta soi Roope Salminen tai HenniLeenaEveliinaMariaJOosefJaakobinpoika-mainstream-musa. 

Ah. Ihanaa. Helpotti. En aio lukee tätä tekstiä läpi, menköö kirjotusvirheineen päivineen. Laitan tähä loppuu vaan jonku kuvan:

Päivitettyjä Juhannustaikoja

Ah, Juhannus, tuo ihana keskikesän juhla, jota penskana juhlittiin juhannuskilpailuiden tiimellyksessä Kuolimon rannalla sijaitsevan mökin turvassa. Aina oli lämmin ja kaikki oli kännissä mutta hauskaa oli! Tehtii serkkujen kanssa tietty myös juhannustaikoja! Hirveen moniin taikoihin vaan liittyy kukkien poimiminen ja siinä joutu vähä soveltamaan, kun mökki sijaitsi sellasella varpukangasmetsikökköalueella, että ei sielä paljo niittyjä ollu. Että ihan jos mietitte, niin miusta kyllä puolukanvarvut ja kanervat voi laskee siihen "seitsemän kukan kukkakimppuun", jos ei just satu parempia kasveja löytymään siihen hätään. Järvi sentäs oli vieressä ja siihen heiteltiin kiviä ja ootettiin, että tulevan sulhasen kuva ilmaantui heijastukseen. Jos en nyt ihan väärin muista, niin aika paljon sieltä tais paistaa ihan oma pärstä..Onko se sitte jonkinlainen narsismin merkki vai eikö taika vaan toiminu, ken tietää :D

Tosiaan meiän taikoja oli sillo se kukkien kerääminen tyynyn alle ja kiven heittäminen järveen. Keskiyöllä(?) tietty.

Jos näitä taikoja nyt vähä päivittäis tähän 2000-luvulle, niin ne menis kai jotenki näin:

"Kerää seitsemän kukkaa tyynyn alle ja unessa näet tulevan puolisosi." 

Ensinnäkin kuka sitä enää tietää mitä kukkia uskaltaa kerätä, kun joka toinen on joku vieraslaji, jonka hallussapidosta voi saada päiväsakkoja tai vankeutta. Ja ne punkit! Kuka haluaa mennä edes mihinkään hikiselle kedolle keräämään rehuja, kun sieltä saa borrelioosin, aivokuumeen, narkolepsian ja lorvikatarrin. Sitäpaitsi ihmiset on tänä päivänä niin allergisia, että jos nukkuu kimpullinen kukkasia tyynyn alla, näkee seuraavaksi kaksi tuskastunutta ensihoitajaa pistämässä siuhun adrenaliinia, koska sait niin pahan anafylaktisen reaktion. Että kivavaan.

"Kuuntele käen kukkumista juhannusyönä. Niin monta kertaa kun kuulet sen kukkuvan, niin monta vuotta vielä siihen, kun menet naimisiin. Jos kukkumista ei kuulu, ovat häät jo tämän vuoden puolella."

Mitä jos sillä käellä on puheripuli ja se haluu keskustella naapuritontin käen kanssa päivänpolttavia? Pitääkö oikeesti laskee IHAN jokainen ääni? Mitä jos on niin vieraantunu luonnosta, että laskee vahingossa harakan raakumisenki? Siitähän tulee ihan hirveeeesti lisävuosia! Ja mikä vielä pahempi, mitä jos käki ei kuku(tai ei vaan tunnista sitä..)ja häät ois muka jo tänä vuonna, niin eihän se nyt niin voi mennä! Kirkko pitäis varata monta vuotta etukäteen, että saa just sen haluamansa. Ja hääpaikka! Ja puku, tottakai! Entäs pitopalvelu, morsiuslapset, huomenlahjat, koristeet, kukkakimppu, hääkarkit, polttarit, kaasot, häämatka, piilopullo..?? Ainiin, ja pitäiskö se sulhanenki jo olla katottuna??

"Tulevan puolisonsa voi nähdä juhannusyönä kaivoon katsomalla. (Tästä eri variaatioita, yleensä näissä pitää olla lisäksi alasti ja jossain päin Suomea myös kiertää sitä kaivoa johonkin suuntaan muutaman kerran.)"

Mitä jos viettää kaupunkijuhannusta ja ainut vähääkään veteen liittyvä elementti on terassin pöydällä oleva puoliksi juotu vissypullo, jonka pöytäseurueen ainoa raskaana oleva ihminen jätti siihen lähtiessään nukkumaan? Entä jos on pihalla kaivo, mutta se on kakkakaivo? Onko sillä sitte väliä, vai näkyykö sielä kakkakaivossa joku vuorenpeikko tulevana puolisona? (Terapeutti totes, että kunhan ei ole hobitti, niin ei ole niin justiinsa. Miu mielenterveys on ihanan leppoisan ihmisen käsissä :D)

"Kun juhannusyönä hyppii tai kierii ruispellossa, alastomana tietysti, tulee tuleva sulho vastaan jossain vaiheessa."

Ihan varmana tulee joku paikalle, jos juoksentelet jonkun pellossa ja vieläpä alasti. Tulija saattaa olla maanomistaja, poliisi tai viaton ohikulkija, joka kuvaa temmellyksesi juutuubiin. Lisäksi saat sakot ja paljaaseen persaukseesi tarttuu punkki.

Tämän takia rakkaat lukijani, Tinder aikanaa keksittiin!

Muistetaan tästä ihanasta juhlapyhästä kaksi asiaa:

1. Tää on alunperin pakanallinen, muinaisuskontoihin liittyvä keskikesän ja valon juhla, eikä mikään Johannes Kastajan synttäripäivä.

2. Käyttäkää hyvät ihmiset pelastusliivejä.

Ihanaa juhannusta kaikille, muistakaa tehdä taikoja!

Kun perheeseen tulee ensimmäinen älypuhelin

Niinku vaikka meiän perheeseen. Kylläh, nyt se on sitte tapahtunu.. Että ihan vaa jos mietitte, että mikä universumissa on ollu jotenki eri tavalla viime lauantaista lähtien ni se oli miu siirtymisriitti kivikaudelta 2000-luvulle.

Haluutteko eka tietää mite tää tapahtu? Mentii miu siskon=perheenäiti, kaa ison ostoskeskuksen alakerrassa sijaitsevaan kivijalkaliikkeeseen, eli DNA-kauppaan. Miula oli koko aamun sellanen pala kurkussa. Tiiätte tunteen, kun on esim menossa johonki kivuliaaseen toimenpiteeseen tai viimeiselle ehtoolliselle tms, ni sitä on jo heti aamusta sellanen outo ja tyhjä olo. Mentii siinä sitte sisään(se ei joutunu kovin pahasti tuuppimaan miuta, vaikka yritinki vielä ovella keksiä jonku tekosyyn, tyyliin "muistin just, että hella jäi päälle, oota, käyn sammuttamassa sen..) ja otettii vuoronumero. Kysyin mukavalta mieheltä, että onko sillä hyvät hermot, aion olla hankala asiakas. Sillä oli päänsärkyä. No hyvä, sillä niin oli miullaki.

Miule annettiin vaihtoehdot miu budjetin rajoissa. Merkit oli Samsung ja Samsung ja sit tietty vielä yks halpis-Samsung. Yritin tsuumailla Nokialaisia päin mutta mukava mies ei oikee osannu sanoo niistä mitään. Ostin Samsungin. Sen nimeks tuli heti ensihetkestä "Kitisevä Kakkiainen" eli "KK". Laitteista tulee jotenki sielukkaampia, ku niille antaa nimen!

Nyt oon jo täysoppinu somettaja. Käytän sujuvasti Watsappia, Instagramia ja puhelimen kameraa. Tänää kuuntelin muumikirjaa yle-areenalta. Siinä o vaa tylsä, kun ne o n.10min pätkissä ja aina joutuu pysähtymää pyörän kanssa, kaivamaan (tiiliskiven kokoisen)KK:n kassista, avaamaa sen, ettimää sen areenan ja laittamaa aina uuden jakson. Ehkä kuuntelen vielä joskus virallisia äänikirjoja.

Noniinmutta se mitä miu piti teille nyt kertoo, niin koska oon ite nyt jo aika kokenu älypuhelinkäyttäjä, niin haluan jakaa tässä pari vinkkiä teille, jotka harkitsette sen ekan laitteen hankkimista. Siitä on paljon iloa ja riemua, parhaassa tapauksessa jopa pariksi vuodeksi, joten harkitse tarkkaan ostopäätöstä.

1. Älä osta ensimmäistä kohdalle osuvaa laitetta, vaan vertaile puhelimen ominaisuuksia, mitkä vastaavat parhaiten sitä, mitä juuri sinä laitteeltasi kaipaat. Toiset ovat aktiivisempia käyttäjiä ja tarvitsevat enemmän sport tracker-ominaisuuksia ja voihyvin-sovelluksia, toiset taas viihtyvät kotisohvalla luurin kanssa tyynylinnakkeessa makoillen ja sarjoja seuraillen, joten heille netflix-käyttöliittymäpuhelin on parempi. Aktiivisen henkilön kannattaa myös panostaa kunnollisiin varusteisiin, joilla suojata puhelin. Se voi tuntua alkuun turhalta mutta maksaa itsensä takaisin, kun keskellä hevonpersettä puhelimesi tippuu Saimaaseen mutta säästyy kunnollisen suojakuoren ansiosta ja guuglemaps kertoo sinulle vielä tien takaisin sivistykseen. Mieti myös tuleeko puhelin näyttely- vai käyttökäyttöön. Tarvitseeko sillä pystyä soittamaan, vai riittääkö että naapuri tulee kateelliseksi?

2. Ota mukaan kaupoille joku kokenut älypuhelinkäyttäjä. Tämä varmistaa sen, että ymmärrät kameroiden pikseleistä, nettiliittymien gigatavuista, muistitilan riittävyysäärettömyyssuureista. Lisäksi hän ylipäätään opettaa sinua käyttämään puhelinta siinä kohtaa, kun astut ulos kaupasta ja mukavan miehen-taika raukeaa jättäen sinut pärjäämään omillasi.

3. Älä menetä hermojasi, älä edes siinä vaiheessa, kun tukihenkilösi on ladannut innoissaan puhelimesi täyteen kaikkia "ihan vaan perussovelluksia" kuten pirkan parhaat reseptit, mitä presidenttiparin koira puuhaa juuri nyt-livekamera, tunnista geeniperimäsi aamuvirtsan väristä, ufo- ja jumalahavainnot, 15 eri teeveesovellusta ja pari blogia ja kaikki nämä alkavat kilkattaa ilmoittaakseen, että "jonna94" on kommentoinut Lennun meininkiä ja "irmainkeri" lisäsi juuri uuden kaalilaatikkoreseptin. ALA TOTTUA VAAN, se on sitä nykypäivää!

4. Esittele uusi puhelin puolisollesi varovaisesti. Pidä se alkuun täysin hiljennettynä(sieltä jostain löytyy älä häiritse-toiminto. Muuten ihan huippu mutta sitten se ei myöskään soi. Siis jos olet niin vanhanaikainen, että kommunikoit soittamalla.)ja lisää kilkatusten ja blig-äänien määrää vähitellen. Näin hän tottuu ajatukseen, että universumi on siirtynyt asteen verran raiteiltaan mutta muutos tulee kuitenkin lempeässä tahdissa, eikä aiheuta liikaa ahdistusta. On parempi kuitenkin olla jättämättä heitä kahdestaan samaan(liian pieneen)tilaan liian pitkäksi aikaa. Ainakin aluksi. Tarkkaile puolisosi reaktiota, tunnistat hälyytysmerkit kyllä. Älä kuitenkaan yritä markkinoida hänellekin uutta puhelinta, edetkää askel kerrallaan.

5. Muista, että langattomuus on historiaa. Kaukana ovat ne ajat, kun pystyit lähtemään huolettomasti kotoasi viikonlopun viettoon ilman akkulaturia. Ikiaikaisia ovat hetket, kun viikon etelänlomalla et tarvinnut laturia. Nyt saman jännityksen tunteen akun kestävyydestä saat yhdestä 24h työvuorosta, johon sisältyy tunti pyöräilyä suuntaansa, joiden aikana kuuntelet joko spotifaita tai muumiäänikirjaa. Uusissa malleissa akku kestää tämän verran kyllä. Ainakin kesähelteillä. (Testasin just.)

6. Siinä missä entinen puhelimesi matkusti kätevästi housuntaskussa, nykyinen tarvitsee vyölaukun. Siihen on vain totuttava. Tai huomioitava tämä asia jo DNA-kaupassa, eikä vasta siinä kohtaa kun on lähdössä ensimmäistä kertaa pyörällä kauppaan ja tajuaa, että "Eihän tämä tiiliskivi mahdu mihinkään."

7. Tärkein ohje on tietysti, että: Älä missään nimessä näytä pelkoasi laitteelle! Varsinkin heti alussa. Se haistaa kaikenlaisen epävarmuuden hetipaikalla ja alkaa käyttää avuttomuuttasi hyväkseen. Jos et osaa käyttää uutta luuriasi, pidä se suljettuna kunnes saat yhteyden tottuneeseen älypuhelinkäsittelijään. Näin vahinkoa ei pääse syntymään ja alatte pikkuhiljaa päästä oikeanlaisiin johtajuussuhteisiin. Muista, että sinä olet pomo ja puhelimen tulee totella tilanteessa kuin tilanteessa!

Näillä vinkeillä kohti reipasta some-aikaa! :D

p.s. seuratkaa miuta instassa: onefortheskull :D

Persoonallisuustesti

Ootte kaikki mussukat varmaa joskus tehny jonkulaisia persoonallisuustestejä? Niissä kysytää lempiväriä, sitä ootko aamu-uninen, onks siula ystäviä, ootko nähny kummituksen tai pidätkö kukista. Nehän on tietty kaikki vähä sellasta höpöhöpö-juttua, eivätkä oikeesti kerro kauheesti ihmisen persoonasta.

Nyt teillä on kuitenkin tilaisuus katsoa alla olevista kuvauksista TÄYSIN paikkansa pitävä, LUOTETTAVAN elämää ja kuolemaa nähneen ensihoitajan (melkei lääkärin, haaveissaan psykologin, jonka haaveet äiti torppas sanomalla, että psykologiaa on vaikee päästä opiskelemaan -> en ees yrittäny) syväluotaava analyysi ihmisen persoonasta. Varoituksen sana, sillä seuraava testi on karu ja kaunistelematon, eikä tulos välttämättä ole se mitä olisit itse halunnut. Jos testi osoittaa, että olet persoonaltasi jotain mitä et millään itsestäsi uskonut, niin mieti onko sinulla peiliin katsomisen paikka. Tai skitsofrenia, se voi olla myös skitsofrenia. (varsinkin, jos sinulla on tunne, että joku vakoilee siuta pistorasiasta..)

Miten testi tehdään? Valitse yksi vastaus alla olevaan kysymykseen valmiista vastausvaihtoehdoista ja selvitä persoonasi syvimmät salat!

Eli se kysymys kuuluu.. Eiku, alotetaan tää eka pienellä mielikuvaharjottelulla, iha vaa, että päästään tunnelmaan. "Olet yläasteella, ruokalassa. Ruokana on italianpataa tai merimiespihvejä=yrität pärjätä pitkän päivän pelkällä porkkanaraasteella ja näkkärillä." NYT, se näkkäri, nimenomaan koulunäkki, on tässä se avainsana. Harpataan nyt sen verran pois sieltä 90-luvun lamakouluvuosilta että voidaan mielikuvaharjotella siihen näkkärin päälle sen ydinjätefloramargariinin lisäksi juustoa. No, rajotteena, että yks juustosiivu/syöjä. Se juusto on kuitenki leveempi ja lyhyempi kun se näkkäri, eikä näin ollen asetu sen leivän päälle suorilta. Kysymys kuuluu, miten toimit?

MIETI TARKKAAN!

1. Laitat sen siihen leivän päälle niinkun se nyt siihen sattuu osumaan ja syöt sen enempiä miettimättä.

2. Laitat sen siihen leivän päälle mutta asetat sen niin, että juusto on toisessa päädyssä, jolloin toinen pääty jää paljaaks, tuolloin:
            a) Syöt sen paljaan kohan eka ja jätät juustopäädyn viimeseks.
            b) Syöt sen juustokohdan eka ja jätä paljaan kohdan viimeseks.
            c) Syöt nyt vaan sen `&%¤":n leivän, koska nälän takia et jaksa säätää tän enempää.

3. Laitat juuston ja näkkärin yhdet kulmat tai sivut yhteen ja revit loppujuuston sopivan kokoisiin paloihin asetellaksesi sen paljaaksi jääneen leivän päälle niin, että mahdollisimman suuri pinta-ala peittyy juuston alle.

4. Revit juuston kahtia ja yrität peittää sen leivän sillä juustolla käyttämättä tähän kuitenkaan yhtä suurta rakkautta ja energiaa kuin kohdassa 3.

5. Et ota juustoa ollenkaan.

6. Et ota näkkäriä ollenkaan.

7. Haet keittiöstä eilistä keittokinkkua ja laitat sitä näkkärin päälle ja annat oman juustosiivusi Peralle.

8. Otat pelkän juuston.

9. Otat (salaa)kaksi juustoa ja yhen näkkärin.

10. Hyi, en syö kouluruokalassa.


Nyt ehtii vielä miettiä. Tämä testi eroaa siinäkin mielessä yleisesti naistenlehtien höpötesteistä, että tässä on vain ja ainoastaan yksi oikea vastaus/ vastaaja. Et siis voi missään nimessä tunnistaa itseäsi useasta kohdasta, vaan persoonasi lokeroituu suurella varmuudella näistä yhteen. (Jos kuitenkin tunnet, että joku tuijottaa sinua jääkaapista, se voi johtua jälleen kerran siitä skitsofreniasta. Siinä tapauksessa voit saada osuman useampaan kohtaan. Terveille ihmisille näin ei kuitenkaan käy.)

Eli, vastaukset:

1. Elät hetkessä, uskot itseesi ja unelmiisi ja olet aina valmiina seikkailuun. Asenteesi on rennon huoleton, etkä ota maailman murheita kantaaksesi. Ruoka on sinulle vain polttoainetta, jolla jaksaa taivaltaa kohti päämäärää. Et välitä hittojakaan kenen varpaille tallaat matkalla tähteyteen. Sinulla ei ole keliakiaa, laktoosi-intoleranssia, et karppaa tai venkoile ruokapöydässä, vaikka tarjolla olisi mummon pussimuussia ja lihapullia, joissa on enemmän sipulia kuin lihaa. Olet kaikkien kaveri, jopa hammaslääkärisi moikkaa sinulle kadulla. Sinä et kuitenkaan jaksa kiinnostua hänestä, koska viimeisin käynti maksoi mielestäsi liikaa.

2.

a) Sinulla on vahva usko tulevaan. Luulet eläväsi ikuisesti, tai ainakin tosi vanhaksi. Et näe mahdollisena, että tukehtuisit siihen näkkäriin ennenkuin saavutat juustopäädyn, vaan maltat odottaa kärsivällisesti. TOSIN, voi olla, että laitoit siihen alkupuolelle niin paljon sitä keijumönjämargariinia loiventaaksesi sitä kuivaa näkkäriä, että se tukkii verisuonesi ja kuolet lopulta johonkin merkilliseen tautiin. Olet joka tapauksessa reipas tyyppi, jolla on paljon kavereita ja hyvät geenit.

b) Olet kärsimätön ja pessimistinen, eli a-tyypin vastakohta. Et tule ikinä pääsemään naimisiin tai voittamaan lotossa. Elämäsi on harmaata, koska uskot sen päättyvän hetkenä minä hyvänsä. RELAA VÄHÄN hyvä ihminen! Tuolla menolla kuolet varmasti ennen 90-vuotis päivääsi.

c) Innostut asioista mutta jätät ne sitten kesken, oletko miettinyt miksi? Koska olet epäonnistunut ihminen, joka ei pysty ajattelemaan asoita yhtään sen pidemmälle kuin kultakala huomista. Olet kuitenkin luonteeltasi villi ja viriili ja sinulla on paljon annettavaa varsinkin ikääntyvälle sukupolvelle. Unelma-ammattisi olisi sairaalaklovni tai kaivinkoneen kuljettaja. En tiedä miten nämä kaksi liittyvät toisiinsa mutta ehkä sinä tiedät, senkin outolintu!?

3. Olet hyvä ihminen. Pystyt käsittelemään asioita monimutkaisista näkökulmista. Olet se evoluution kulmapala, joka on saanut alun alkaen koko ihmiskunnan kehittymään siihen pisteeseen, missä se on nyt. Sinulle mikään ei ole mahdotonta, liian haastavaa tai vaikeaa. Elät täysillä ja olet paras. Yksinkertaisesti. Sinulla voi olla vaikeuksia löytää kumppania, koska olet niin ylivertainen. Älä kuitenkaan masennu, sillä kyllä heitä on, pidä silmäsi auki!

4. Olet b-luokan versio tyypistä nro 3. Kelpaat hätätapauksessa heidän kumppanikseen mutta älkää jooko lisääntykö keskenään, ettei tähän maailmaan synny lisää keskinkertaisuuksia. Yritä pärjätä vaan, päivä kerrallaan.

5. Sinulla on laktoosi-intoleranssi, joku outo dieetti, olet vegaani tai muuten vaan outo.

6. Olet lukenut liikaa vauva-foorumin äitylikirjoittelijoita, joiden mukaan IHMINEN EI PERHANA TARTTE VILJOJA MIHINKÄÄN, ne on kieltolistalla heti "höttöhiilareista" seuraavana ja aiheuttavat sen, että takapuoleesi ilmestyy jarruraitoja. (Siis niitä, jotka yleensä ilmestyy pöntön reunoille punaviininhuuruisen illan jälkeen.) Herää todellisuuteen hyvä ihminen, ennenkuin on liian myöhäistä! Kampea se aifouni hetkeksi irti siitä känsäisestä käpälästäsi ja mene vaikka käymään kaverin kanssa lenkillä. Ja tarkoitan siis, että ihan puhut kasvokkain sen kaverin kanssa siinä kävellessä, ei watsapin välityksellä.

7. Olet eläviä eläimiä syövä raakalainen, joka kuitenkin rakastaa lähimmäistään. Mitähän Jeesus tähänkin sanoisi? Persoonallisuustestien vaikein hahmo. Samaan aikaan julma mutta lempeä, kuin leijonaemo, joka paijaa pentujaan ja tappaa naapurissa asuvan kauriinvasan, että omat jälkikasvut saavat syödä. Kenet sinä olet valmis uhraamaan? Mietippä sitä yön pimeinä tunteina.. Huomioi vielä, että jos kukaan muu ei havaitse "Peraa", kyse voi jälleen kerran olla skitsofreniasta.

8. Olet jälkeenjäänyt höppänä, joka kuvittelee vieläkin, että pelkän juuston mättäminen laihduttaa. Et selvästikään pysy perässä muodin aallonharjalla, enkä yllättyisi, jos et omistaisi edes älypuhelinta. Olet kuin se mökkiin linnoittautunut hupsu mummeli, joka luulee, että Kekkonen on edelleen presidentti. Et seuraa aikaasi, eikä sinua ilmeisesti voisi vähempää kiinnostaa. Kuolet 120-vuotiaana ja muumioitunut ruumiisi löytyy nojatuolista kun metsähallitus alkaa himoita maitasi uuden liito-oravaskandaalin aikaansaamiseksi. Tähän menee n.38 vuotta kuolemastasi. Olet hieno ihminen, älä ikinä unohda sitä!

9. Etpä paljon ajattele ketään muuta kuin itseäsi. Nyt joku jää ilman juustoa ja lisäksi lehmä joutuu piereskelemään kahden siivun edestä metaanipäästökaasuja, jotka tukkivat ilmakehän ja aiheuttavat tänne kohta ikuisen jääkauden. Eli, summa summarum, olet egoisti, joka ei aio elää kovin pitkään mutta tekee sen täysillä. Tavallaan kadehdittava elintapa, pakko myöntää!

10. Olet ilkeä, olit koulukiusaaja ja varmasti se luokan suosituin tyttö, jolla ei ollut yhtään finniä, tukka oli aina hyvin ja kiiltävä, jalassa aina ne leviksen oikeen mallin farkut ja sait kokeista pelkkiä kymppejä. Jos et ole vielä naimisissa, tulet menemään avioon joko jääkiekkoilijan, jalkapalloilijan tai ranskalaisen mallin kanssa. Olet inhottavan täydellinen ihminen mutta sinulla ei ole yhtään aitoa ystävää. Kuolet yksin. Ha!

Tällästä. Toivottavasti tämä testi herätti sinut tutustumaan omaan persoonaasi :D

Tässä vielä yks pohdinta. Ei liity aiheeseen, eikä muutenkaa mihinkää:

Ootteko koskaa miettiny kui kiva ois työskennellä kalatiskillä, kun siinä saa kääriä niitä kalapaloja siihen paperiin. Mikä tyydytys siitä täytyykään tulla joka kerta, ku kietasee sen fileen siihe suojapaperiin ja sit liimaa siihen sen tarran päälle. Tulee siisti mytty ja paketti pysyy kasassa! Ku mie alan opiskella kolmatta ammattiani, ni miusta tulee kalatiskin täti!

"one for the skull"

Oon "instassa" sillä nimellä. En o toki pystyny laittamaa sinne yhtää kuvaa, koska se o nii alikehittyny sovellus, ettei miu tietsikalta saa sinne yhtää otosta. "Pöytäkoneelta kuvien lataaminen ei onnistu.." Ha, tää on kyllä iha LÄPPÄRI eli LAP top eli SYLISSÄ pidettävä laite, eikä mikää "Pöytäkone." Ha, jonku ihmelapsineronörtin kehittämä seki sovellus, jossa kaikki jakaa nykysi kuulumisiaa, enkä mie näe niitä.

Mutta hei, miut on luotu selviytymään! Oon iha varmana eläny jossai keskiaikasessa linnassa ritarina ja juossu miekka tanassa taistelusta toiseen selviytyjänä, (vain kuollakseni kuppaan alle 35-vuotiaana) että enköhä mie tästäki selviä. Eli tässä teille taas miu instakuvia, olkaapa te hyvät:

Oon tässä keränny intoa mennä Giganttii juttelee jonku mukavan tietokonenörttilapsen kanssa aiheesta: "Voiko minun mokkulassani olevan nettiliittymän siirtää CAT-merkkiseen älypuhelimeen niin, että saisin netin käyttööni sitä kautta ilman, että miu tarttee sotkee siihe mitää puhelintoimintoja." 

Rakas siskoni, perheenäiti, järjen ääni nauro miule päin naamaa ja totes, että haluis olla kärpäsenä katossa näkemässä tän ostotapahtuman. Se vähä (paljo)laimenti miu intoa mennä sinne giganttii. Ehkä mie vielä joskus. Menisin mieluummi vaikka juurihoitoon tai antasin pistää polveeni kortisonia. Miellyttävää.

Jenni vaikenee. 

Oliko huono päivä?

Mutta hei, aina voi lohduttautua sillä, että jollakulla on VIELÄ vähä huonompi. Tässä pari kuvaesimerkkiä aiheesta:

(Iskä: "Ota kissa, sanoivat. Se on mukavaa, sanoivat. Se munapää paskoi riisinkeittimeeni.")

 (Iskä: Se on ihan ok, en olisikaan halunnut käyttää sitä.)

Laitetaan tähän loppuun vielä joku söpö kuva, niin ei jää paha mieli:

Muistutan tässä vielä, että norppalive on taas toiminnassa! En o tosin norppaa vielä bongannu mutta muistakaa käyä tsuumailemassa: https://luontolive.wwf.fi/norppalive/

Hyvää päivää muruset.

Perheenäidin kaa laivalla

Tää tarina piti kertomani jo tammikuussa, kun tää laivareissu oikeesti tapahtu mutta on ollu tässä kaikkee muuta. Piti kirjottaa kirja, olla juhlimatta miu elämänkumppanin synttäreitä, käyä Leprassa pitämässä terapiaa, juua kalsarikännit ja metsästää muumi-pääsiäismunia kaupasta. Mitä näitä arjen kiireitä nyt on. Tänää tuli kuitenki jostai mielee, että en koskaa kertonu teille mite meiän risteilyreissu meni! (Vai kerroinko?)

No tää ei siis ollu mikää meiän huvittelureissu, vaan meiän toisen luojan, sen miespuoleisen eli iskän synttäriristeily. Rahat ei riittäny ku Viking linelle mutta sillä mentii. Silja on sitäpaitsi iha profiloitunu lapsiperhealukseksi, niin tää oli tälläseen varttuneempaan makuun aivan jees.

Ryhmän seniori jakso ensimmäisen illan aivan huippuhyvin mutta toisena aamuna oli sitte vähä hiljasempaa. Ei mennä siihen nyt yhtään sen enempää, vaan keskitytään otsikon mukaisesti päivän filosofiseen pohdintaan: "Millaista on lähteä perheenäidin kanssa laivalle? (vs.jonku sinkkuystävän)"

Tässä kohtaa huomautettakoon, että äidin lapset olivat Mamman hoteissa, joten kyllä, heti laivaan päästyään ei tarvinnu todistella leikki-ikäisille, muuten niin innokkaille ihmisenaluille että tuo jättimäinen kissa-asuun pukeutunut olio on vaan tän laivan maskotti, eikä se ole itseasiassa vaarallinen. Ehei, sitä sai mennä heti ekana ite otattamaan selfien kulahtaneen Ville Viking-asuun pukeutuneen harjoittelijanuoren kanssa. Tästä tulisi hyvä reissu!

Laitetaan vähä parempaa Seppälää päälle ja suunnataan laivan buffettiin. Perheenäiti luovii sujuvasti ihmismassassa häiriintymättä tönivistä ihmisistä tai hälinästä. Hän on selvinnyt viimeviikkoisesta tarhan omaispäivästä, joten tämä on kuin lomalla olisi. Siinä missä sinkkuystävä olisi kerännyt lautaselleen yhden salaatinlehden ja pienen palan luomulihaa, koska siinä ovat ainoat ruoka-aineet, jotka sopivat hänen keto-luomu-paleo-hyvinvointidiettiinsä, on perheenäiti jo huitaissut puolikkaan lasillisen viiniä ja tehnyt syväluotaavan analyysin mitä hän söisi heti täyden alkupalalautasen jälkeen ja missä järjestyksessä. Sinkkuystävä etsii juoma-automaatin lähistöltä etikettiä, joka kertoisi mikä juoma sisältää vähiten lisäaineita. Toisaalla perheenäiti silmäilee tottuneesti myös lasten pöydän tarjoilun ohi kulkiessaan. Olisiko heidän perheen pienimmille löytynyt täältä mitään ruokaa? Kurkkua ja vesimelonia ne möttöset olisivat ainakin syöneet. (Hyvä ettei tarvinnut heistä maksaa sitä 12ta euroa!)

Jälkkäripöydästä sinkkuystävä löytää mustaa kahvia ja perheenäiti riemuitsee,että voi itse maistaa kaikia kakkulaatuja ja santsata niitä iänikuisia englanninlakuja(oikeesti, miks niitä valmistetaa, ku ne maisuu kaikki ihan shaiballe? Varmaa siks niitä tarjoillaa buffetin jälkkäripöydässä..?) vaan koska voi.

Vielä ehtii yhen lasin viiniä ja sitte hyttiin valmistautumaan illan bileisiin!

Ensin käydään tax freessa. Sinkkuystävä jää hajuvesihyllylle tuoksuttelemaan, perheenäiti hakee pakolliset karkit ja pari pehmolelua. Kassalle, että ehtii vielä juoda hytissä pari lämmintä siideriä!

Sinkkuystävä raahaa mukana hemmetinmoisen kasan meikkejä, vaatteita ja hiusaineita. Hänen iltahuveihin laittautumisensa kestää niin kauan, että väsyneen ensihoitajan riemu ehtii kääntyä jo laskuhumalan puolelle. Perheenäiti pakkaa vain pakolliset tavarat, eli hiustenkuivaajan, ripsivärin, pienen hajuvesinäytteen(joka on tullut naistenlehden välissä. Perheenäidit tilaavat aina naistenlehtiä.), naamarasvan, jonkun tukan kesyttämiseen tarvittavan tuotteen, näppärän harjan, luomivärin, naaman punoitusta tasoittavan tuotteen, rynnäkkökiväärin, huulipunan, ruuvimeisselin, ristikkolehden ja järkevät kengät. Siinä missä sinkkuystävä tarvitsee kaksi matkalaukkua tavaroilleen, perheenäiti saa kaiken tämän mahtumaan minigripp-pussiin ja tilaa jää vielä kivasti lasten tuliaisillekin. Miten perheenäiti tämän tekee, se on kaikille mysteeri.

Tässä välissä nauretaan vessahuumorille.

Väsynyt ja lapseton ensihoitaja ihmettelee, kun ohi juoksee pieni lapsi, jonka housut roikkuvat polvissa. Perheenäiti toteaa tyynesti, että ei se parhaimpien juoksuhousu-Pampersienkaan vyötärönauha kaikkea kestä. Rajaton mehutarjoilu laivan buffetissa pistää parhaatkin vaipat koetukselle ja tässä on tulos. 

Tanssilattialla sinkkukaverin kanssa tulee tsuumailtua onko bändissä hyvännäköisiä jäseniä mutta perheenäiti katsoo ihaillen sitä äsken vastaan juossutta kaksivuotiasta ja tämän kadehdittavalla notkeudella liikkuvaa lantiota. "Oi kun ihana pikkuinen!" Hän huudahtaa ja muistelee aikaa, kun omatkin mukulat olivat vielä kaksivuotiaita. 

Siinä missä sinkkuystävä haluaa jatkaa yötä laivan bändin soittajien hyttijatkoilla(eivät olleet mitään prinssejä mutta aina ei voi olla liian nirso.)perheenäiti sammuu sopivan aikaisin, jotta väsynyt ensihoitajakin saa vielä kunnon yöunet. Aamulla meno jatkuu. Sinkku jää hyttiin nukkumaan kun perheenäiti herää reippaana aamupalalle ennen seitsemää ja hinaa väsyneen ensihoitajankin matkaansa.

Party party!

Lisäksi perheenäidillä on hyvät hermot, mieletön organisointikyky ja google maps aina käden ulottuvilla. Hän on hyvää seuraa vaikka ruotsin risteilylle, kokeilkaahan!

Tässä vielä pikkuKallokuva:

Kohta lennolle. Onneks täällä o satanu kohta metrin lunta..toukokuu, jipii!

EiMitäänAsiaa

Noni karvakorvat, tässä teille sekalainen postaus eri asioita.

Asia 1. Äidit, vinkkinä teille, että jos harrastatte jotai yleismaailmallista kaiken kansan lajia, kuten vaikka ratsastusta ja siellä tallilla käy teiän jälkikasvun kanssa samalla luokalla olevia ihmisiä, niin älkää olettako, että he ovat automaattisesti ystäviä keskenään. Koulussa, varsinkin yläasteella, vallitsee tiukka hierarkia, joka menee näin:

-Nörtit, joitten kanssa kukaan ei taho leikkiä mutta jotka on oikeesti mukavia ja pärjäävät koulussa. Menevät lukiosta suoraan jonku ison firman palvelukseen ja tienaavat ekan miljoonansa, kun muut vielä miettii mitä sitä elämällään tekis.

-Sitte on suositut. Ne on niitä, jotka päättää mitkä vaatteet on muodissa, mikä musiikki on jees, jaksaako tänä iltana lähtee bileisiin vai nou(koska jos suositut ei saavu juhliin, ne oli ihan huomionarvottomat kemut!) ja onko kalapuikot hyvää ruokaa vai ei. Suosittujen suosio karisee heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen, kun kaikki luokkakaverit, joita tarvitaan kannattelemaan suosikkeja, on kasvattanu selkärangan ja opetellu vähä itsetuntemusta.

-Oudot. Niillä on selkäranka jo imeväisikäisenä. Outoja ei paskaakaan kiinnosta mikä on muotia tai mitä musaa pitää kuunnella. Oudot on oman tiensä kulkijoita, joita se marimekko-paituliin pukeutuva Marjukka-ope vähän pelkää. Ihan suotta tosin, sillä oudot ei taho kenellekään mitään pahaa, kunhan saavat olla omissa oloissaan.

-Tavikset. (Ite kuuluin näihin vielä yläasteella, myöhemmin miusta tuli outo.) Ne on sitä täytemassaa, jotka ei jää yhenkään opettajan mieleen, ei edes Marjukan. Tavikset eivät saa hyviä tai huonoja numeroita, eivät ole suosittuja mutta suorittavat yläasteen oppivelvollisuuden täyttääkseen. Heistä voi tulla mitä vain.

Noni, no on sanomattakin selvää, että jos olet tavis, niin et voi hengailla suosittujen kanssa. Eli äityli, jos yrität innoissasi joskus tuoda lapsesi ja saman harrastuksesi kanssasi jakavan taviksen jotenkin yhteen vapaa-aikanaan vain, koska he ovat samalla luokalla, niin vinkkinä vaan, ei kannata. (En tiiä saiko kukaa tästä nyt mitää selvää?)

Tuli joku lapsuusajan trauma mieleen..

Sit asia kaks: Mie liityin just instagramiin ihan vaan, koska kävin eile ottaa hienoja kuvia kallosta ja keväästä. Miula oli hieno nimiki valittuna: "Pikkukallo". No tietty joku tavis oli jo varastanu miu "instanimen." Että haistakoot paska vaan. No, ei se mitään, keksin paljo paremman mutta ku aloin innoissani sitte lataamaa kuvia ni kuinka ollakaan, ei onnistu. No, tapojeni vastaisesti menin ja luin ohjeet, kyllä, uskokaa tai älkää! Sielä oli kerrottu, että "paina sitä pikku plussymbolia sielä ruudun alareunassa ja jaadajaadajaada.." Mie etin pikku plussaa, ei löydy? Mutta löysin pienenpienellä fontilla painetun tekstin jostai ruudun alimmasta, pölyisimmästä nurkasta että: "Pöytäkoneelta ei voi ladata kuvia." ETTÄ HAISTAKAAPA VAAN ITE! Ihan paska sovellus oliki. :D En osannu poistaa sitä tiliä, joten pidän kettuillessani varattuna miun hienon käyttäjänimen, ettei kukaa muu varasta sitä. Nih. Nyt miula on instagram-tili, johon ei saa yhtää kuvaa. Tää on kyllä iha tyypillistä miulle, että ei sillä :D

Tästä päästään aiheeseen kolme, eli älypuhelimet. Miula oli heikko hetki ja mietin, että oisko ostanu älyluurin. Siis jos sen ois saanu ilman puhelintoimintoa, pelkällä netillä. Se ois kätevä, vois kuunnella spotify´ta, kuunnella äänikirjoja ja käytää google mapsia ja joskus guuglea. Puhelin ois sit tietty ihan erikseen. (Loppuis se kavereille soittelu, että "katotko netistä missä voi ennakkoäänestää..") Tulin sit kuitenkin järkiini ku muistelin, että miule kettuillaan vieläki satunnaisesti ku ostin paskiaisen ja siitä on kuitenki jotai 4 vuotta aikaa. Luovuin ajatuksesta. Kuuntelen sittenki mielummi radiosta biisejä kuten vaikka: palavaa vettä ja suomen muotoisen pilven alla. (Kirjotin ne tarkotuksella pienellä, koska en oikeesti oikee enää jaksa niitä ralleja mutta täällä Torniossa ei kuulu kovinkaa moni radiokanava, eli valinnan varaa ei oikee ole..).

Nii, ja vielä aihe neljä eli kerrottakoon, että ostin käsisaippuan. Siinä ei sinällää o mitää ihmeellistä mutta tiiätte kui kiva on ostaa uus saippua, ku edelline loppuu. Voi ostaa jonku uuden, ihanan tuoksun! Mie arvoin jonku kuusenhavunhajun ja tyrni-mikälie välillä. Aattelin, että tyrni on nii eksoottine, otetaa sitä. Oli vielä oikee luomua ja kaikkee. Hmm..joo, se on totta tosiaan tosi luomua. Ei haise mitenkää teolliselle kuusenhavu-hajuaineelle vaan ihan rehelliselle kevätillassa mouruavan kollikissan kuselle. Ja miula on sitä koko purkillinen! Enskerralla otan sitä teollista apilanhajusta saippuaa..

Ah! Ihanaa ku sain avautua! :D Laitan teille nyt tähä nää miu "instakuvat" ku ei niitä sinne instaakaan saa. Olkaapa hyvät:

tää viimenen on neljän kuvan kollaasi:

Haahahaa!

Palataan linjoille. Miu perhe tulee tänne huomenna. Ehkä kerron teille mitä myö tehtii niiten kaa :D

Päivän pähkinä

Tässä kuvassa on 6 ihmistä, löydätkö ne kaikki?

Entäs löytyykö pöllöjen joukosta kissa?

Ha, tällästä täällä vähä viinipäissäni teille laittelen. Kerrottakoon tässä, kun nyt en jaksa tehä siitä erillistä postausta, että käytii tänää K:n kanssa meksikolaisella brunssilla Oulussa. Ei ollu mikää kutuloma, niinku miu terapeutti epäili, vaan ihan vaan kunhan keksittii tekemistä. Se brunssipaikka oli sellanen baari-ravintola-klubi, jossa on tosi boheemi meininki. On räsymattoja lattioilla, erilaiset pöydät ja mikä tärkeintä, erilaiset tuolit ja ruokana on myös vegaanivaihtoehtoja. Lautaset on jostai mummon varastoista kaivettuja, kaikki keskenään erilaisia, tietty! K:n mielestä ne oli ihan hanurista eikä se ehkä ihan ymmärtäny miu selvitystä aiheesta. Onhan jotku perus-Pentikin lautaset kivoja ja isoja mutta ne on liian valtavirtaa. Erilaiset, vähä pienet ja erikokoset on se juttu. Sama kahvikupeissa!

Tänä iltana siellä mestassa esiintyy "Risto". Ja ei, Risto ei soita regee-musaa, vaikka mie nii luulinki! No, enivei, otin tän boheeminäkökohdan huomioon etukäteen ja pukeuduin niin, etten vahingossakaan erotu joukosta. Yhdistin pelottomasti pinkit silmänrajaukset, miu isoäidin perintörannekorun ja muovisormuksen, sekä kirpparilöytöhameen, nintendo-kalsarit ja oranssit maiharit. Nuo maiharit on ollu miu lapsuudenkodissa sellasina jokapaikan kenkinä. Niillä o voinu mennä lenkille, baariin tai pulkkamäkeen. Nyt miu oli kuitenki viime reissulla pakko ottaa ne messiin, koska siellä kämpässä on käynnissä kokonaisvaltainen kon maritus ja villi veikkaus, että miu kengät saatto olla seuraavana sen listan kärjessä, jossa lukee: "Mitähän helvettiä näitäki o täällä säästelty??". 

No, enivei. Perillä havaitsin, että olin jo vähä liianki boheemi paikan muuhun asiakaskuntaan nähden. Onneks vessassa oli meikkaamassa joku goottipunkkari, että en ollu iha ainut. Muut oli iha normaaleja ihmisiä. Parhaiten ois soluttautunu joukkoon, jos ois ollu tukka ylänutturalla ja niki-verkkarit jalassa. Harmi ettei miula o tukkaa ja mustamäen torin niki-verkkarit on laitettu kiertoon jo enne milleniumia. Eli tää oli siis vähä ku ois ampunu hyttystä norsupyssyllä. Mut ei se mitää, ei ollu eka kerta. Eikä vika. 

Ei miulla muuta :D