Iha vaa tajunnanvirtaa

Yleensä blogeihin kuuluis kai kirjottaa sitä, mitä nyt elämässä tapahtuu, mitä kuuluu, miten menee, miten lapset kasvaa, mitä uutta sisustuksessa ja kuinka koiran koulutus sujuu, joko se tekee voltin väärinpäi. Miulahan ei o koiraa, ei lapsia ja sisustukseen en ota sen kummemmin kantaa, ku mitä tuo miu hetki sitte postaama teksti anto ymmärtää. Mutta voisin tässä kertoo silti vähä miu elämästä ja ajatuksista.

Iha ekana muistin yhen pikku jutun jostai lapsuudesta, ku laittelin äske ruokaa.. Ostin hetki sitte sellasta mustaleima-sulatejuustoa johonki safkaa, en muista mihin ja nyt yritän käyttää sitä pois. Eli työnnän sitä joka ikiseen ruokaan jota teen :D Noni, no se ei ollu se juttu, vaan se, että ku maistoin sitä, ni sehä maistuu iha sellaselle juusto juustoselle, jota syötii lapsuudessa. Ja vieläpä tarkemmi, muistaako kukaa muu sellaset pienet, kolmion malliset juustot, jotka oli yksittäispakattuna sellasee folioon ja sitte niitä oli määrä x jossai isommassa paketissa? (Olikohan se sellanen pyöree, muovinen, läpinäkyvä pakkaus??) Niitä oli eri värisinä ja makuisina??? Ne oli varmana jotai sulatejuustohässäköitä! No tuo mustaleimasulatejuusto maistuu ihan lapsuudelta ja niiltä pieniltä kolmiojuustoilta! :) Nostalgista!

Noni, no sitte yks hassunhauska juttu, joka tapahtu miule päivänä eräänä ku käytii palauttaa pulloja kauppaan. Erehdyin siinä sitte mulkasemaa vähä tarkemmi sinne putkeen, jota pitki ne pullot meni ja äkkiä pystyin kuulemaan mielessäni mite ne huuti iha riemuissaan tyyliin: "Wheeee...!" "Jipii!" Siis ihanku ne ois laskenu liukumäkeä pitkin, vaikkaki ihan suoraa linjaa menivät. Mie tulin siinä iha itekki hyvälle mielellä toisten iloa kuunnellessa! Joku voi olla sitä mieltä, että miula ei o iha lääkitys kohillaa ja joku toinen taas sanoa, että miula o vähä liian vilkas mielikuvitus :D No, ihan sama mutta hymyilytti loppupäivä.

Sellasta. Sitte miula on kolmas asia, joka miuta myöskin hymyilytti tänään. Kävin nimittäin ultrattavana ja olin sellasessa asennossa, että pystyin itekki näkemää siihe ruudulle. Kuinka ollakkaan, äkkiarvaamatta sielä vilahti.. MUSTANAAMIO! Siis iha vaa äkisti vilahti. Se n.18-vuotias lääkäri oli nii keskittyny siihen sen sensorin liikutteluun, että se ei sitä salettii huomannu, mutta mie huomasin! Sielä se vilkutti :) Siitä voidaan kai olla montaa mieltä, että onks se hyvä vai huono juttu, että se ultra otettii siis miu olkapäästä, ei esim mahasta. Hih.. Mutta miusta ois hauska ajatus, että miu olkapäässä asustais sellanen pieni Mustanaamio. Vähä niinku miu alter egona. Sieltä se kuiskii kaikki hassuja asioita miu vasempaa aivopuoliskoon ja sitte mie kirjotan ne tänne blogiin kaikkien luettavaks. Iha normaalia.

Tällästä täällä tänään. Onneks on perjantai ja huomenna työpäivä. Rentoo. Toivottavasti tapahtuis jotai jännää, jotai sellasta, mitä pelastajissaki aina näytetää..

Tässä teille hymyilee pieni punainen lammas nimeltä Sakke ja paleleva gobliini nimeltä Kimmo. Ne asuu molemmat miu autossa.

Hautajaiset

Käpälä pystyyn, kuinka moni miettii omia hautajaisiaan? En kyllä tiiä onks se kuinka yleistä mietiskellä moisia, mutta viimeeks töissä vastaan tullu kuolemantapaus oli jonku verra omia vanhempiani nuorempi hahmo, joka nyt päätti sitten tosta noin vaan siirtyä luojansa luo kesken kaiken. Siinä tuli taas mieleen, että miu on pitäny jo pitkää tehä tää postaus aiheesta MIUN hautajaiset. Elämä kun voi tunnetusti päättyä miten ja millon vaan. Ja niinku miu viisas mummi aina sanoo: "Ei täältä ikäjärjestyksessä lähetä."

Noni, no tässä nyt siis iha kirjallisesti miu viimenen tahto. Tai en tiiä onks tää nyt mikää tahto.. Miu rahat (Lue: miljoonat.) menee Sakelle ja Holgerille. Niitten pitää ostaa nillä jotai tosi turhaa ja älytöntä mutta kuitenkin jotai sellasta, joka tekee ne onnelliseks.

Sen, mihi kirkkoo kuulumattomat pakanat haudataan, jätän jonku miu jälkee jäävän ihmispolon pohdittavaks mutta ehkä miu ruumiin vois tuhkata ja jämät heittää johonki järveen. Vai onkoha se luonnon tuhoomista? Mitää kalliita arkkuja ei tartte ostella, joku pahvilaatikko riittää. Käyttäkää neki rahat tarjoiluun :D

Tarjoiluun.. Hmm.. Miu hautajaisissa o tarjolla jotai huippuhyvää kasvisruokaa (syyääks hautajaisissa yleensä? Jos ei, ni näissä ainaki syyää!) ehkä kasvispitsaa. Mei iskän reseptillä tehtyä! Sit juomaks tarjoillaa punaviiniä ja gini tonikia. Sitruunalla tai kurkulla maustettuna.

Jälkkäriks on värikäs valikoima irtokarkkeja.

Musiikkina jossai siunaustilaisuudessa soitettakoon John Lennonin "Imagine" ja muistotilaisuudessa ainaki biisit "Dust in the wind" ja "Runnaway train."

Ja jos miule tulee joku muistokivi johonki ni siihe sellanen pääkallo.

Muuten mie haluun, että miu hautajaiset on sellaset hyvät bileet. Mie oon eläny täysillä ja aion kuollakki täysillä! Ja tulla kummittelee, että olkaahan tarkkoina, jos teistä joku jää tänne miu jälkee :)



Kiitos.

Laihdutusvinkkejä

Hihi, tuli tuossa mieleen noista naistenlehtien iänkaikkisista laihdutusvinkeistä että mitä jos keksis uusia, vähä värikkäämpiä tapoja puottaa painoa ja samalla tehostaa omaa stressinhallintaa sekä kohottaa kuntoa? Keksin monta hyvää tapaa ja ajatuksena ois viljellä näitä iha virallisesti heti ku miusta tulee pätevä elämäntapavalmentaja.. Mitäs sanositte?

-Päästä leikki-ikäinen pygmi, mielellään oma tuotos mutta hätätapauksessa hoito-/kummilapsikin käy, vapaaksi ostoskeskuksessa. Mitä suurempi keskus ja mitä isommassa kaupungissa, sen parempi. Vie pikkuihminen jonkin kiinnostavan asian keskelle ja päästä irti. Ota lehti tai kirja mukaan tai nautiskele tässä kohtaa kupponen kahvia vaikka Fazerilla. Odota n.puoli tuntia ja lähde sitten kaikessa rauhassa etsimään ipanaa siitä, mihin hänet jätit. Eikö löydy? Hyvä. Lähde etsimään kiertäen kaikki kaupat kaikissa kerroksissa. Älä käytä liukuportaita, vaan juokse rappusia. Parasta on, jos teet tämän kaiken kuulokkeet korvilla. Sen lisäksi, että urheilu on paljon mukavampaa musiikin soidessa, näin blokkaat myös mahdolliset kuulutukset, joissa kauppakeskuksen infotäti selostaa mikrofoniin kuinka "Pieni Angelina-Johanna-Mirca odottaa äitiään/tätiään/hänet tänne tuonutta hahmoa etuaulan tiskin luona." Jos tässä ei pulssi kohoa, niin sitten ei missään! Toista tarvittaessa parin viikon välein.

-Hiihtäminen on tunnetusti kokovartaloliikuntaa. Mutta voin kokemuksesta kertoa, että luistavat sukset vievät sen kuntoilun ajatuksen koko hommasta. Suksi luistaa kuin itsestään, meinaavat mokomat jopa liukua aina muutaman metrin ihan itsekseen, mitä hauskaa siinä muka on!? Ratkaisu tähän on hankkia Suomalaiset pitopohjasukset. Ovat kirjaimellisesti PITOpohjat. Eivät luista edes järven jäällä. Voit huoletta laskea niillä vaikka Levin mustaa rinnettä, eikä vauhti kiihdy aremmankaan laskijan sietokyvyn ylittäviin mittoihin. Mikä parasta, kevyt hiihtolenkki vaikka Lepran lentokentän ympäri vie kolminkertaisen ajan normaaleihin suksiin verrattuna. Hikoilet kuin pieni orava minkkiturkissa, vaikka ulkona olisi -30c pakkasta. Kalorinkulutus taattu eikä alamäessä pelota! (tässä kohtaa mainittakoon, että kun guuglasin "Peltonen" niin sieltä tuliki aika paljo jonku nuoren miehen kuvia.. Sehän onki joku laulaja, Benjamin Peltonen, eikö?)

Noni, no tässä nää.. Sukset:

Ja tässä se toinen Peltonen:

Se, miten hän liittyy miun laihdutusvinkkeihin, voi jokainen keksiä ihan ite pienessä, likasessa mielessään..

-Syö irtokarkkeja lounaaksi. Puolisen pussia riittänee tyydyttämään pahimman verensokerin laskun. Kas vain, ei tartte muuta :D ja kalorit on helppo laskea. Jos nälkä meinaa yllättää illemmalla, syö loput pussista. Näppärää ja mikä parasta ei tartte viettää tuntitolkulla aikaa keittiössä! (Toki irtsarihyllyllä saatta vierähtää tovi, ku miettii mitä karkkeja ottais mutta sen voi ratkasta ottamalla vähän..tai paljon, kaikkea.)

-Ilmoittaudu jumppaohjaajakoulutukseen. Opit nopeasti kuinka jutella, hymyillä ja vetää pumppipamppijumppahumppaa täysillä samaan aikaan. Hengästymättä. Vielä kun pystyt kahden tunnin jälkeen näyttämään yhtä freesiltä, kuin naistenlehtien urheiluvaatemallit, olet päässyt tavoitteeseesi. Alkuun voit feikata hieman ja käyttää meikkivoidetta punoituksen peittämiseen kasvoilla mutta yritä päästä tästä tavasta mahdollisimman nopeasti eroon. Jumppaohjaajat saavat lisäksi palkkaa siitä pirteästä jumppatunnistaan! Eli, hyvästi istumatyö(paitsi jos tekee istumaannousuja vatsalihastreeneissä, hih mikä puujalka!)ja tervetuloa reipas urheilullinen duuni! Muista palauttavat proteiinijuomat ja tiukka ponnari!

-Mene liian vähissä vaatteissa pakkaseen seisomaan. Järjellä ajateltuna keho joutuu käyttämään hitokseenpaljon energiaa lämpimänä pysymiseen. Taattu laihtuvuus x) Varo kuitenkin paleltumia. 

Tuliskohan miusta aika hitoksee hyvä laihdutusohjaaja, mitä mieltä ootte? :D 

Elämänohjeita

Hihi, oon havainnu, että oon jo tosi vanha ja viisas. No okei, en ehkä vielä tosi vanha. Enkä kyllä kai kovin viisaskaan, jos nyt iha tarkkoja ollaan. Mutta oon kuitenki oppinu jotai elämästä ja ku kattoo omia valintojaan vuosia taaksepäin voi havaita, että oon niitten tapahtumien ja päätösten summa, jotka oon aikanaa tehny. Jos en ois aikanaa lähteny just 19v täytettyäni Saksaan heppahommiin miulta puuttuis ensinnäkin iha tositosi iso pala rohkeutta ja oisin pahimmassa tapauksessa iha:

Eli siis muumioitunu henkisesti johonki muuriin :D

Tai jos en ois lähteny Ruotsiin, myöski heppahommii, ni en uskalla ees aatella mitä miu elämä ois tänä päivänä. Sieltä kotiin lähtiessä sain pomoltani läksiäislahjaks kaulakorun, jossa lukee "Carpe diem(=tartu hetkeen)." Miusta se on aina ollu vähä sellanen kulunu klisee mutta miun tuohon elämäntilanteeseen se sopi nii hyvi, että sitä korua oon kantanu kaulassani nyt kohta 7 vuotta. Se muistuttaa siitä, että pitää tarttua hetkeen. 

No, ei miu tylsästä (heppa)elämästä sen enempää vaan nyt niihi elämänohjeisiin. Tää tuli mieleen, ku teen miu siskonlapsille sellasia pikku kirjoja, joihin keräilen kuvia ja muistoja. (Meiän hoplop-rannekkeetki on sielä taltioituina :D) Ni mietiskelin sitte, että millasia elämänohjeita voisin kirjottaa niihi. Tuli kaikkee jännää mieleen, tässä teillekki:

-Älä teeskentele. On kyse sitten työpaikkahaastattelussa antamistasi vastauksista, ensitreffeistä, ystävyydestä, ilosta, surusta, viisaudesta tai vaikka orgasmista. Teeskentely paljastuu aina lopulta ja tuolloin teet vain itsellesi vääryyttä. Jos sisäinen minäsi huutaa sinua istumaan poronsarvet päässä keskellä kauppakeskusta, tee se! Älä teeskentele, etteikö mielesi tekisi kuitenkin ;)

-Kunnioita itseäsi ja muita. Ole itsellesi armollinen äläkä kiusaa itseäsi asioilla, joihin et voi vaikuttaa. Kunnioita myös muita kanssakulkijoitasi, heidän tyyliään, valintojaan ja mielipiteitään, vaikka et samaa mieltä olisikaan. Älä haasta turhaan riitaa mitättömistä asioista vain, koska olet eri mieltä aiheesta. Yritä nähdä maailmaa monelta kannalta, asetu välillä toisen ihmisen kenkiin ja anna tilaisuus erilaisuudelle.

-Keitä kunnon kahvia. Jos jotai tehdään, se tehdään kunnolla tai ollaan tekemättä. (Tää äidiltä saatu oppi on yks niitä elämänohjeita, jotka vois lisätä listaan mutta otan tähä nyt tälläsen eritellyn version.) Jos kahvia juodaan, on sen oltava mustaa ja pahaa. Ei mitään teen väristä litkua kahdesta mitallisesta Juhla mokkaa, vaan kunnon vahvaa tervaa jostain kunnon tummapaahtoisesta kahvipapulaadusta. Litkuista tulee vaan vihaseks.

-Luovuta, kun sen aika on. Älä toki ymmärrä tätä niin, että kannattaa luovuttaa helposti, ei. Mutta joskus vaan tulee tilanteita ihmissuhteissa, salitreenissä, kirjaa lukiessa tai koiraa kouluttaessa, että aina ei vaan lähde. Luovuta ajoissa, ota taukoa, juo vähän punaviiniä, heitä huono kirja hevon kuuseen ja kokeile huomenna uudestaan!

-Ole aina vähän matkalla jonnekkin. Ainakin ajatustasolla. Ole matkalla vaikka kauppaan tai Pariisiin tai kaverin luo tai lähimetsään tai unimaahan. Jämähtäminen on pahasta!

-Syö välillä rehellistä kasvisruokaa ja kierrätä jätteitä. Maailma pelastuu meiän jälkeenki tuleville sukupolville. :) Kaikki voittaa!

-Suorita asiat ajallaan. Käy lukio tai amis heti peruskoulun jälkee(ja huomioi, että sieltä saatu todistus seuraa siuta elämässä aina, mihin kouluun sen jälkeen haetkin!), käy autokoulu heti ku mahollista, hommaa oikee ammatti mahollisimman äkkiä, älä haahuile vuosikausia, hoidata hampaasi oikomishoidot silloin, kun se on vielä helppoa ja ilmaista. (Nimimerkillä purentani on ollut 30 vuotta päin honkia, päätä särkee, hampaat hajoilee ja nyt sitten viimeinki oikomishoitoon menossa..)

-Tee joskus rohkeitakin päätöksiä ja kadu mielummin sitä mitä teit, kun sitä mitä jätit tekemättä. Älä tietenkään tee mitään tyhmänrohkeaa tai harkitsematonta mutta joskus hyppy tuntemattomaan voi tuoda mukanaan vaikka mitä jännittävää! Ihmisaivot haluavat pysyä tutussa ja turvallisessa, koska vaatii energiaa sopeutua uusiin haasteisiin. Älä anna aivojen voittaa, vaan haasta itsesi silloin tällöin. Joskus siinä voi käydä huonosti..

..mutta hei, kipsi käpälään ja sillä pienet ylävitoset, oletpa ainaki elänyt!

Kotoilua

Noniin, kuulkaas, taas on tullu aika pohtia syntyjä syviä. Tosin tällä kertaa miula ei o sen kummemmin mitää pohdittavaa, vaan pikku parodiaa. Ha. Kuten mainittu, oon kerra antanu periks jollekki lehtimyyjälle ja tilasin sen (myyjän)päivän piristykseks Kotivinkki-lehden. (Toivon tänä päivänäki, että se on ilonen aiheesta, että sai edes yhet kaupat. Mie oikeesti sympatiseeraan nykysi lehtimyyjiä. Yritän aina jaksaa kuunnella niitten jutut.) Se on miu mielestä maailman turhin naistenlehti mutta kyllä sen aina huussissa istuessa lukee. Saa just luettua ennen uuden lehden ilmestymistä. No, enivei, siinä on aina sellanen osio, jossa joku perhe esittelee niitten kotia. Aina se on joku ihana kerrostalokolmio jossai superhipsterissä Helsingin kantakaupunginosassa, niinku vaikka Lauttasaaressa (alkaakoha Hakaniemi olla jo vähä lääst siisön?) 95 neliötä, viehättävä vanha talo, jossa kaikki naapurit tuntevat toisensa ja kesäisin järjestetäänkin yhteisiä puutarhajuhlia, jossa juodaan värikkäillä pilleillä itsetehtyä simaa eriparilaseista ja istutaan eriparituoleilla ja se puutarhapöytä on tehty muodikkaasti jostai raakalaudasta ja jalassa kaikilla on aidot 70-luvun haisaappaat ja miehillä on parta ja aaaaa... Noni, lähti vähä lapasesta, mutta saitte taas ideasta kiinni? Sit siinä on ihania yksityiskohtia jostai hyllystä ja isoäidin vanhasta rottinkituolista, jonka Aino-Maija-Anniina, perheen äiti, on itse entistänyt. Lattia on aito lankkulattia, jonka perheen isä(jolla on myös parta ja mustasankaiset silmälasit)on käsitellyt vaalean kuultavalla pellavaöljyvaha-aineella. Lasten huoneisiin on haettu sisustusideoita Pariisin muotimessuilta ja kylpyhuoneessa tuoksuu meri. Jopa sen lehden sivujen läpi..

Noniin, jos joku ei vielä tiiä ihan tarkkaan mitä mie tarkotan, ni voi lukasta jonkun uusimmista Kotivinkki-lehdistä. Voin vaikka lähettää. Mutta mitäs jos KotiHinkki (hihi)tulis tekemää jutun meiän kämpästä? Tällästä se olis:

Jenni ja K asuvat Torniossa, pahamaineisella Aarnintiellä Putaan kaupungiosassa. Ambulanssi, poliisi ja pelastusviranomaiset vierailevatkin usein naapuritalon asunnoissa mutta Aarnintie nelosessa on yleensä rauhallista. Mitä nyt naapurin koira välillä ulvoo ja teinit huudattavat pihalla poppia vanhasta Corollasta keskellä yötä.

Asunto: 45neliön kerrostalokaksio, ei todellakaan mikään omistusasunto, koska tämä pariskunta ei ole vielä valmis kasvamaan aikuisiksi ja asettumaan aloilleen.
Missä: Aarnintiellä Torniossa. Kaikki pelastuviranomaiset osaavat reitin niille huudeille vaikka silmät kiinni.
Ketkä asuvat: Jenni ja avopuolisonsa K., pääkallo Bärtil, sohvatyynyt Kale ja Masa, Lefa-Lepakko sekä lukuisa joukko muita nimettyjä ja nimeämättömiä hahmoja, senhetkisestä mielikuvituksen laukkarallista riippuen.

Jenni ei juurikaan tv:n ääressä viihtyile, vaan kuluttaa aikaansa netissä. Hän kirjoittaa mm.omaa blogia, jossa jakaa aivottomia ajatuksiaan pienelle mutta sitäkin rakkaammalle lukijakunnalleen. "Tällä tuolilla on vietetty niin paljon aikaa, että siihen on varmaan painunut jo meikäläisen perseenjälki!" Jenni hymyilee. Tuolit ovat K:n edelliseen asuntoonsa kierrätyskeskuksesta hankkimia. Ne eivät edusta disainia, eivät tyylisuuntaa, eivätkä ole edes kovin mukavia istua mutta ne on hankittu sillä ajatuksella, että ne taittuvat kasaan ja ovat näin helposti roudattavissa osoitteesta toiseen. Blogin päivittelyn ja ilmaisten nettipelien pelaamisen lisäksi Jenni harrastaa maalaamista. Siskon pygmiparat joutuvat tasaisin väliajoin ottamaan vastaan tädin maalauksia, halusivat he tai eivät. Tässä valmistumassa seinälle laitettavia mittoja, joihin stressaantuneet vanhemmat voivat piirtää jälkikasvunsa kasvukäyrän. Aiheina Legoninjago ja perhonen.

Tämän ihanan vanhan arkun Jenni hankki kirpputorilta muutama vuosi sitten. Hän on itse maalannut sen omituisen punaisella öljymaalilla. Sen sisällä hän säilöö taiteilijatarvikkeitaan. Tila ei tosin meinaa ihan riittää..

..syystä että arkkuun voi lykätä kaiken pienen irtotavaran, kuten jämälangat. Poissa silmistä, poissa mielestä!

Jenni tykkää myös kukkien kasvatuksesta. Hän tökkiikin kaikista syömistään asioista siemeniä multaan ja kevään tullen jännittää mitä sieltä kasvaa! Hallittu paperikaaos sisältää kaikkea laskuista aina tärkeisiin pankkipapereihin ja työvuorolistoihin. Jenni on oikeastaan aika todella laiska persoona ja saa heti ihottumaa kaikesta virallisiin aikuiselämän paperiasioihin liittyvistä tehtävistä. Niimpä hän usein lykkääkin kaikki paperit pinoon odottamaan sitä oikeaa inspiraatiota laittaa kaikki järjestykseen! Ruokailuun ei ruokapöytää tai sitä ympäröiviä tuoleja ole käytetty kuin muutaman kerran. Ihanan boheemia!

Jenni on itse suunnitellut keittiön sisustuksen. Hän on kerännyt matkoiltaan jääkaappimagneetteja, joilla on kiinnittänyt jääkaapin oveen kavereilta saatuja kortteja ja valokuvia. Viereisessä ovessa on viimevuoden synttärikortti. Se on lähetetty Ruotsinlaivalta ja teki matkaa kokonaisen kuukauden! Nyt se koristaa keittiön kaapin ovea. 

Tässä yksi Jennin ystävän itse askartelemista magneeteista. Siihen tiivistyy kivasti koko tämä ihmiselon ihanuus! Mikä ihana esine!!

Sohvan nurkkaa asuttavat Kale ja Masa. "He ovat nyrpeästä ilmeestään huolimatta ihan tavallisia pöllötyynyjä." Jenni vakuuttelee. 

Ei kotoilua ilman kynttilöitä, eikös! Bärtil on saanut seurakseen lasikallon, jonka sisään tuikut sopivat tunnelmanluojiksi talvi-iltoihin. Taustalla voi ihailla takapihan parkkipaikkaa, jonka takana menevällä jalkakäytävällä suurin osa naapureista paskattaa mustejaan. Kohta se on taas kevät ja koirankakkakeskustelu roihahtaa, ai että! (Tarkkasilmäisimmät huomaavat varmasti Lefan jalat kuvan vasemmassa reunassa.)

Tässä vielä kuvaa makuuhuoneen hallitusta kaaoksesta. Jennin ompelupöydällä on kaikki elintärkeä pieniä ompelutöitä varten(vaikka hän uskotteleekin edelleen itselleen, että ompelee joku päivä vielä vaikka ihan oikeita vaatteita. Sisimmässään tietää kuitenkin, etteivät hermot, taidot tai tarkkuus riitä moiseen hommaan kuitenkaan. Ikinä.) Vaatekaapin edessä näkyvä kasa juontaa juurensa romahtaneesta hyllystä ja toinen läjä on lankakasa, josta ei ota selvää naapurin erkkikään. Onkohan Jennin tyyli jo vähän turhankin boheemi? K ei ota kantaa asiaan. Hän omistaa kokonaisuudessan n.8 eri tavaraa ja tähän määrään on laskettu jo kaikki kalsarit, nyrkkeilyhanskat ja ulkoilupipokin..

Tälläinen on kahden ensihoitajan koti täälä Torniossa! Tervetuloa vaan visiitille, meillä leivotaan..

Pääsisköhän tällä jo jonku naistenlehden sisustuspalstalle :D

Onko tavaroilla sielu?

Onko kellää tai millään sielua? Joskus aikanaanhan joku tiedemies teki tutkimuksen, hyvin luotettavan sellaisen, että ihmisen sielu painaa n.21 grammaa. Eli joku oli kuolemassa, se laitettiin vaa´alle ja kuolinhetkellä vaaka keveni tuon verran. Sielu irtosi siis. Aika äkkiä se sielu jättää ihmisen! Viimesen henkäyksen mukana poistuu. No, toisaalta mitäpä sitä jäädä mätänevään ruumiiseen hengailemaan pitemmäksi aikaa kun on tarvis.

No, mutta onko tavaroilla sielu? Kysyin tätä just miu asuinkumppanilta ja se vastas hetken hiljaisuuden jälkeen, että "No ei niillä kyllä taida olla." Ei kuulema edes sellasta demonisielua. Höh. Ku mite miusta tuntuu, että kyllä osalla miu tavaroista on jonkinlainen persoona?

Otetaan ensiesimerkkinä Bärtil ja kaverit:

Tuo pieni siili tuola Bärtilin päänpäällä on Esa. Sitte tuo ruskee möhkö on Vesa. Miu ystävä, joka ei vastaa ikinä puhelimeen, teki sen miule koulun savityötunnilla. Hih. Ja sitte on Fantom. Näillä kaikilla on oma sielunmaailma. Bärtilillä nyt on tietty sellanen lievän kieroutuneen humoristinen. Siltä voi oottaa iha mitä tahansa. Se on myös ekojen tavaroitten joukossa, jonka pelastan, jos tää mei kaksio syttyy tuleen. No, Esa on kulkenu miu matkassa varmaa ainaki 12 vuotta ja Vesa kymmenen. Fantom liitty jengii nyt syksyllä. Rakas siskoni toi sen Saksasta. Sillä on takapuolessa sellanen nappi, jota painamalla sen silmät alkaa vilkkua :D Iha huippua. Toine joutu ekat hetkensä viettämää miu rakkaitten siskonpygmien raadeltavana, joten se oli alkuu vähä järkyttyneen oloinen. Nyt se on kuitenki päästäny oman hehkeän persoonansa valloilleen! Se on just noi häiriintyny,ku tuo kuva antaa ymmärtää! 

No, sit se miks mie aloin tätä sieluasiaa alunperin miettimää, on miu entine auto. Siittiö tai muna tuttavallisemmin. Se siis tosiaa lähti maailmalle nyt marraskuussa. Iskä tuli tuomaa miu uuden mopon tänne ja vei siittiön mennessään Lepraan. Piti perhana lähtee Leprasta asti ostamaa auto, ku täälä ei saanu autokaupassa palvelua! Leprassa oli mukava mies, joka näki miut potentiaalisena autonostajan ja siinähä myö sitte tehtii kaupat. Aion mennä sinne myös huollattamaa miu uuden auton, kun aika on. Sen nimi on muuten Galigula. Se on toisaalta vielä vähä sellanen sieluton/persoonaton auto.  Se on vähä niinku sellanen hyvin koulutettu kilpahevonen. Tekee kaiken mitä siltä pyytää, ei ryppyile tai pysähtele mutta ei omaa myöskään sitä hienoista pilkettä silmäkulmassa. (Tai autosta puhuttaessa ehkä etuvaloissa?) Mutta siittiö, se oli jotain! Se oli (tai on se toivottavasti vieläki!) sellanen pieni ja urhee mopedi. En ikinä unoha, ku iskä lähti sen kanssa ajelee kohti etelää ja tuli vielä käymään miu kanssa tuossa tallilla moikkaamassa miu silloista ratsua. Ajettii peräkanaa ja kattelin taustapeilistä, ku siittiö taittoi vanhaa Kemin tietä pikku renkaillaan. Se näytti niin urheelta, niin valmiilta lähtemään maailman myrskyihin, että meinasin tirauttaa pari lähdön kyyneltä. Se oli vähä niinku joku pikku koululainen, joka lähtee ekaa kertaa kohti suurta maailmaa. Reppu selässä ja valmiina kaikkeen mitä tuleman pitää. Sen etulamput loisti niin kirkkaasti, ihan ku kertoakseen, että sillä oli hyvä olla miu luona sen elämän ekat vuodet ja nyt on sen aika lähtee ilahduttamaan jotakuta toista auton omistajaa. Se selvis kyllä hommastaan hyvi. Tehtii pitkiäki reissuja, iha Hesaanki asti. Voi, miula on vähä ikävä miu pikku siittiötä. Eli vastaus miu alkuperäseen kysymykseen, ni kyllä, kyllä asioilla on sielu!

Nimiasiaa

Nyt tulee tajunnanvirtaa, ei mitää listauksia eikä hassunhauskoja letkautuksia. Nyt tulee pohdintaa. Tulin äske tallilta. Hyppäsin pienellä jääkarhun näkösellä ratsulla. Se on 4-v ja voin kertoa, että maailma tuntus olevan aika hitokseen jännä paikka tollasen neljä ja puol vuotta tätä palloa neljällä kaviolla tallanneen karvaturrin epämääräisestä näkökentästä nähtynä. Eka se ei meinannu tajuta, että mite hitossa tuosta puomista muka mennää yli mutta kun tajus, ni se oli oikeinki tyytyväinen itteensä. Siitä oikee huoku sellane itsevarmuus :D Hevoslapset on nii ihania ku niitä on nii helppo miellyttää. Tästä päästäänki aiheeseen ihmislapset. Ei, ei mitää lapsipäivitystä sen kummemmin, ihan vaa, kun lueskelin tuossa lehestä hassunhauskoja nimiä, joita nimilautakunta ei antanu vanhempien antaa lapsilleen. Mites, varsinki työ, joilla niitä lapsia on, oisko hyviä nimiä pojalle: Saurus? Saurus Mikael Möttönen? Lempimeltään "Hevi", hiekkalaatikolla väännetty Hevisaurus yhtyeestä..

Eikä se ollu edes pahin, mites ois: Soulio Pekka Virtanen. Soulio, suolio, suolisto.. mites se  menikään?

Rontti Matias Mäkinen. Onks se sun kissa? Ei, ku mun lapsi.. Haahahaa!

Miettikää sellanen pieni kikkare nukkumassa hienoissa vaunuissa ja äiti kutsuu häntä nimellä.. Tadaa: Rolandaxis! Tuon kun opit kirjoittamaan mummin joulukorttiin, ni vau! Toivottavasti jo rippikouluikäisenä luonnistuu..

Haades Järvelä. Juu, ihan kiva, jos tykkää vainajien jumalasta.. (Ite en näkis tätä nii pahana, koska meille tulee joskus karvaton kissa, jonka nimeks tulee Göbbels. Mutta että jonku "normaalin" ihmisolion lapsi, ni..?)

Moolok. Moolok Tappinen. AAAHAHAAHAAHAA!

Lexx Nieminen. Kun yxi äxä ei vaan riitä mihinkään!

Southerncross Virtanen. Juu, mun äiti tykkäs aika paljo kaikista 2000-luvun fantasiaseikkailuista ja nimesi minut etelänristiksi.

S. Lyhyestä virsi kaunis! Mikä parasta, tuohon on helppo keksiä sitten sisaruksillekin nimiä kuten: K. ja T. Ja siihen on myös näppärää yhdistää toinen nimi vaikkapa TH. tai ML. Mutta mitenköhän tuo sitten lausutaan? Äs? Ääs? Ei kiusata tätä muksua ala-asteella ekan enkuntunnin jälkeen, ei!

ja sitte vikana poimintana oma suosikkini: Pasintero. Miltäs kuulostas Pasintero Kivelä. Tätä kaavaa käyttäen miusta Janne-Karoliina ja Pirjopetteri ois kans ihan toimivia nimiä.. Pasintero, hei helou vanhemmat! Oisko joko Pasi tai Tero tai jos ne on pakko yhdistää, ni sitte Pasi Tero Virtanen? Nii, kuulostaa hölmöltä mutta nii kuulostaa Pasinterokin..

Entäs tyttöjen nimet, joita ei hyväksytty? Toisaa, Ammu, Ravenheart ja Hukka. Toisaa Korhonen. Mites ois ihan sitte vaa ronskisti Toosa Korhonen? Siihen vois yhdistää kauniisti jonku trendikkään vanhan nimen, kuten vaikka Martta? "Kastan sinut Toosa Martta Korhonen isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen.."

Ammu. Ei kommentteja.

Ravenheart. Tän veli on tuo aiemmin mainittu Southerncross. Korpinsydän Vehviläinen saattoi tuntua hyvältä idealta, kun Game of thrones oli valloillaan mutta tästä parikytvuotta, ni..No joo.

Hukka. Ja oisko sitte vaikka siskonsa Hikka?

Miula ois muutama muuki ehdotelma.. Miltä teistä kuulostais Lasol? Lasol Hennamariaannika Möttönen? Tai Purjo Caroliina Metsänen? Prutku Mikael/Johanna (se vois olla sellanen tulevaisuuden sukupuoleton nimi!?) ja ainainen kestosuosikkini, Toosan sisko SILSA! Tässä teille rakkaat vanhemmat pari ihanaa nimiehdotusta, jos siltä omalta jälkikasvulta puuttuu vielä oma, uniikki nimi. Saa käyttää vapaasti!

Aini, melkei unohtu. John Lennonin kirjallisuudesta poimittuna ois vielä muutama: Rujo, Kikkelä ja Valionpaari. Ei listättävää.

Tsiisus.

Noni, tästä tuliki näköjää oma kokonaisuutensa. Avaudun muista aiheista seuraavassa postauksessa..

Tässä vielä Risto Banaani. (Hän on siis naispuoleinen) Risto on menossa solariumiin. 

Miksi, oi miksi?

Sama enkuks: Why, oh, why! Ja ruottiks: Varför, oi, varför!

Tuleeko kellekään muulle koskaa sellasta tunnetta, että "Miksi teit noin/miksi et tehny/miksi et sanonu ei/olikonyttaashyvä idea?" Pohdin tätä asiaa tänä aamuna, ku pääsin töistä. Ja siis nyt töillä tarkotan sitä, että oon tehny tossa naapurimaan puolella keikkahommaa lanssissa oman leipätyöni ohella. Ei, ei rahan takia, vaikka se onki kiva bonus (jos nyt joskus tältä byrokratian sademetsäliaanibanaani-viidakon pyörteiltä tuun koskaa mitää rahoja saamaa..)mutta ihan vaa oppiakseni kieltä. Ruottin kieltä. Hihi. Tää ei liity nyt aiheesee mutta voinette kuvitella miltä Kalixin akuuttihoitajasta tuntuu, ku se lukee miu ruotsiks kirjaamaa potilaskertomusta. Se on kirjotettu päivän yheksännen keikan jälkee puol kolmelta yöllä. Näen ja kuulen sieluni silmin, ku ne nauraa kahvihuoneessa miu tekstille :D No, ei se miuta haittaa, miusta on aina ilo viihdyttää tavalla tai toisella!

Nii, no siis se mite tää liittyy aiheesee, ni kohta yksi. Haluut oppia ruotsia. Joku muu ois menny vaikka kansalaisopiston kursseille.. Aini, meninhä mie. Olinko sielä mitenkää äänessä, että oisin saanu siitä parhaani irti? En. Tietenkää. Teinkö niinku aikanaa koulussaki, paikkana turvalline takarivi ja tarkkailuasemat, puhun jotai vaa pakotettuna. Tein. Opinko siitä jotai? No, kyllä kai nyt jotai? Mitäs sitte, mites sitä kieltä, hoitoalan kieltä oppii? No menemällä töihin tietty! Joku vähä heikkohermosempi ois saattanu alottaa vaikka jostai kiireettömältä vanhusosastolta mut mitä tekee Jenni? AIVAN, eiku kato mie meen ambulanssii ja teen siinä samalla vähä terkkarin päivystyksessä vuoroja! Kyyyllä, siitä se lähtee :D Äkkiäkös sitä oppii uudet lääkkeet, joita ruottin lanssissa on käytössä, niitten kirjausohjelmat ja työtavat. Samoin kaikki mahollinen hoidollinen homma, jota päivystyksessä joutuu tekemään mm. kattomaan potilaan korviin(kyllä, oon tehny sen kerran opiskeluaikana luokkakaverille, ei, miula ei o hajuakaan mitä sielä pitäis näkyä. Senverran tajuun, että ne hassut pikku kokkareet on vaikkua.)käyttämää jotai virtsarakkoultraäänilaitetta(never höörd), ottamaa verikokeita(harjotellu kerra luokkakaverille)ja jopa mittaamaa silmänpaineita! (Täähä luonnollisesti kuuluu suomen ambulansseissa ihan niihin perustutkimuksiin.. NOOT!). Ja jos tässä kaikessa ei vielä ollu tarpeeks haastetta, teen sen kaiken ruottiks. Noni. Sellasta.

Ei, mie en o edes perusluonteeltani mikää rohkee ihmine. Oon ujo, epäsosiaaline ja sisäänpäinkääntyny. En nauti stressitilanteista mutta jostai kumman syystä löydän itteni vaa millo mistäki uudesta paikasta, suomesta tai ulkomailta ja havaitsen, että hupsista, taas sitä mentii kohti uusia haasteita! Miksi? Pitäskö vaa majottua johonki hetkeks eikä olla koko aja menossa?

Mainittakoon, että miula soi just spotify´ssa J.Karjalaisen Mennyt mies, ku tätä kohtaa kirjotin. Siinä lauletaa: "Mä olen mystinen, hopeinen diskomies, mä olen kieltään lipova liskomies, mä olen uuden englannin nahkamies aina ilosta syntyvä uudestaan.." Ehkä mie vähä sit samaistun tuoho hopeiseen diskomieheen? Ei muuta ku meno jatkuu!

No, sitte kohta kaksi. Ei iha näi dramaattista mutta tiiätte tunteen ku kattoo ulos ikkunasta ja sielä sataa vettä. Laitatko kumisaappaat jalkaa? No et tietenkää, koska kyllähä ne lammikot pystyy väistämää? Oon just ostanu ihanat uudet kengät ja haluun ulkoiluttaa niitä.. Oliko hyvä idea, oliko? Oliko auton oven vieressä lammikko, jonka rinnalla Tyyni valtameri on vaan eturauhasvaivasen hyttysen pikku pissi? Niimpä.. ja sateenvarjoki on niin hankala raahata mukana. Siinä oot sitte iha että:

Entäs se, kun lankee johonki älyttömään houkutukseen? En tiiä onks muilla tätä mutta ku meet kaupassa ja näet alekorin. Sit alat heti nähä ne tavarat megatarpeellisina hankintoina. Huomaat todistelevas itelles, että kyllä se edellinen käsirasva alkaa kohta loppumaan, nyt voi ostaa jo uuden ku halvalla saa! Tai tää paita menee kivasti niitten punasten housujen kaa(joihi en o mahtunu viitee vuotee)ja niitä voi käyttää sit puolenvuoden päästä olevissa juhlissa! Jeij. Koko ajan pieni ääni pään sisällä sanoo, että maailma ei pe´kele pelastu tälläsellä menolla! Pystyn kyllä aika hyvi vastustamaa houkutuksia nykysi mutta kyllä sitä vaan aika ajoin tekee tyhmiä hankintoja..

Miksi, oi miksi miula on edelleen vaatekaapissa yks musta paita, joka kiristää mahan kohalta sillee, että se nousee aina toho navan yläpuolelle. Tuntuu hienolta, ku se talvipakkasen sävyttämällä kauppareissulla paljastaa paljaan ihon. Ja miks miula on ne punaset housut? Ja ainaki kahet korkkarit, joilla en ikinä kävele? (no, okei, toiset on vahinko-ostos väärän koon takia, ei iha menny jenkkikoot oikein ku tilasin netistä kenkiä..)

Miksi en tajuu sanoo ei oikeissa paikoissa? Jos joku tarjoo jotai älytöntä diiliä, esim lehtimyyjä jotai naistenlehteä ni miks en osaa sanoo ei kiitos? Sieltä se Kotivinkki, varmaa suomen turhin lehti, poksahtaa kerran kuussa postiluukusta. No,se kestää vessalukemisena just sen aikaa ku seuraava ilmestyy :D Joka vuosi samat laihdutusvinkit eka joulun jälkee, sit just enne kesää että ehtii bikinikuntoon. Kesäaikaan kuuluu sitte artikkeli aiheesta: "Tiesitkö, siiderissä on sokeria ja kaloreita!!" (ja vertailu eri siidereistä) Sit vuodenajasta riippumatta treenivinkit ja ihanat selviytymistarinat. Kauden kasvikset ja ruokaohjeet. Jouluna kalorivertailu joulusuklaista. "Näin monta spinningtuntia joudut käymään, että saat yhden Panda-rasian kulutettua" (Oikeesti tää o kuntosali FIX IT' n maksama piilomainos) Otat jonku reseptin taltee ajatuksena, että tuohan on kiva, kokeilen joskus ja silti löydät ittes joka hiton päivä pohtimassa, että miks ihmisen pitää syyä joka päivä, mitä sitä tänää laittais, onks tästä kui kaua, ku syötii spagettia? Toissapäivänä? Noni, no sitä sitte..

Miksi, oi miksi sitä tuntee huonoo omatuntoa, jos nukkuu vapaapäivänä pitkään tai syö ei-karkkipäivänä vähä herkkuja? Miksi, oi miksi, kysyy elämästä nautiskelija märät kengät jalassa..

Onnellisia asioita

Miusta tuntuu, että kirjotan tosi paljo kaikkee negatiivista? Taian olla aika ankee persoona, vaikka feikkaanki iloista :D No, tässä ois nyt yks tällänen lista, johon oon kirjannu iloisia, positiivisia ja huippuja asioita, joita miu elämässä tapahtuu tai sitte asioita, joilla saa itelleen hyvän mielen :)

1. Osta reissuhammasharja jossa on koalan kuva. Tai suden. Tai valaan. Mitä niitä nyt on. Niissä harjoissa on vieläpä toisessa päässä sellanen imukuppi, jolla sen saa vaikka peiliin kiinni. Huippua, jos viivyt vaikkapa samassa hotellissa kaks yötä. Liimaa se hammasharja keskelle vessan peiliä tai seinää-> piristät myös siistijän päivää :D

2. Kun käy hammaslääkärissä paikkauttaa reikää. Se ei sinällään o hauskaa mutta se on, ku puudutus vaikuttaaa niin, että myös puolet nenästä puutuu. Vinkee tunne!

3. Syödä pussillinen, sellanen ISO pussillinen Kina-rakeita. Kerralla. Myös Suffeli puffit, Kismet-pallerot tai vaikka minipätkikset käy. Parasta on se käden ja suun jatkuva yhteistyö joka alkaa siitä, ku pussi aukee ja loppuu siihen, ku karkit loppuu. Siitä voi tulla pikku morkkis mutta se on sen arvosta!

4. Kun käyt lääkärillä ja saat helpotuksen vaivaan. Oli se sitte reumakipu, vammaileva olkapää tai hiivatulehdus. Ah sitä tunnetta, kun olo helpottaa!



5. Jos pyörän kumi menee puhki, se on ikävää mutta jos sen korjaa joku hyvännäkönen mies, se ei o enää ollenkaa nii ikävää :D

6. Joku lähettää postikortin, odottamatta. Sielä se laskujen välissä pilkottaa! OIJOI!

7. Joku tulee kylään. Vaikka mie asun täälä hevon kuusessa ja varmaan kohta vielä kauempana ni jotkut ne aina vaan tulee käymään. Ihanaa :) Sit sen kaverin kaa voi olla iha että:

8. Radiosta tulee joku hyvä biisi kaikkien sannien, hannien, annien, jannien ja roope salmisten joukossa. Luksusta!

9. Puhut ruotsia ja huomaat käynees kokonaisen keskustelun kaupan kassalla niin, että se toinen on ymmärtäny siuta! Tyyliin:
Minä: Heij
Kassa: Heij.
Kassa: 29.60 kronor.
Minä: jag betalar med kort.
Kassa: Tack.
Minä: Tack.
Kassa: Heijdå.
Minä: Heijdå.

10. Joku potilas sanoo kiitos avusta. Se on harvinaista mutta tuntuu sitäkin mahtavammalta! Sitä tuntee olevansa loppupäivän iha ekstaasissa tyyliin:

 Nautiskellaan elosta niin pitkään, kun sitä riittää!

Ambulanssikuskina olemisen riemuja

Meinasin eka laittaa otsikoks: "Kuinka saada ensihoitaja hermostumaan" mutta todellisuudessahan myö ei hermostuta. Koskaan. Ei ainakaa näytetä sitä. Tässä nyt vaan pieniä hassuja havaintoja arjesta. Kuten aina, nää ei o mitää vakavasti otettavia asioita, pelkkää viihdettä..

1. Soita hätäkeskukseen, että nyt on ambulanssin tarve syystä x. Kun ensihoito tulee ovesta, sano päivää ja ilmoita seuraavassa lauseessa, että et sitten aio lähteä sairaalaan. No, jaa, no ei siula sitten varmaan sellanen oikea hätä ollutkaan, käännytäänkö ovella ympäri?

2. Tää jalostuu tuosta ykköskohdasta, eli sano päivää ja ilmota, ettet aio lähteä sairaalaan jonottamaan. Sano soittaneesi ambulassin paikalle, koska näin ei tarvitse lähteä päivystykseen moneksi tunniksi kökkimään. "Työhän voitte antaa jotai lääkettä/pistää sen piikin/rokotteen/tikata haavan/uusia reseptit/pestä meiän vessan/tehä lumityöt/siivota marsuhäkin?" Hyvä rakas sinä, joka teet näin. Siun laiskuuden takia joku voi menettää henkensä, kun apu ei ehdi paikalle ajoissa. Mutta hei, ainakaan siun ei tarvinnu käyttää kallisarvoista aikaasi jonottamiseen, niinkuin meidän muiden kuolevaisten!

3. Tilasin ambulanssin, kun tällä pääsee jonon ohi ja nopeemmin hoitoon. Jaa, niinkö? Vinkki: Jos menet omalla kyydillä päivystykseen ja kiemurtelet siinä luukulla, näyttelet kivuliasta ja tirautat vielä pari kyyneltä, voit saada hyvinkin paljon nopeammin huomiota päivystyksen hahmoilta. Jos ensihoito tutkii siut ja havaitsee, ettei siula ole hengenhätää, päivystyksessä luotetaan meiän ensiarvioon ja pahimmassa tapauksessa saat oottaa paaaaaljon kauemmin sielä verhon takana pera-pulsun örvellystä kuunnellen. Mietippä sitä.

4.Suutu, jos laitetaan siut menemään taksilla. "Kyllä minä voin tälläkin kyydillä mennä." tai "Samaan suuntaanhan työ ootte menossa." Ymmärrän, että ajatus on mielestäsi kamala. Olet "tilannut" itsellesi ambulanssikyydin ja nyt et pääsekkään hoitoon pakettiautolla, vaan tavallisella taksi-Mersulla, niin kyrpiihän se. Mutta yritä edes ymmärtää kun selitän sinulle, miten tällätavoin sinä pääset hoitoon ja meidän yksikkö vapautuu mahdollisia kiirellisempiä keikkoja varten. Kaikki voittaa, jee! (Sitäpaisi sinä et voi millään tietää mihin suuntaan myö oltii menossa..)

5. Suutu, jos joudutaan poistumaan kotoasi kiirellisemmälle keikalle. Vaikka sinä olit "tilannut" itsellesi ambulanssin mutta jos vaivasi on senluontoinen, että se ei vaadi välittömiä henkeä pelastavia toimenpiteitä, meillä on valitettavasti velvollisuus lähteä vaikka kesken kaiken kiireellisemmän potilaan luo. Meille, tai kohteeseen jälkeemme tuleville kollegoillemme aiheesta on turha ryppyillä, osoita valituksesi johtoportaalle. Ehkä he palkkaavat lisää henkilökuntaa ambulansseihin?

6. Suutu, jos kysyn sinulta mikä olikaan nyt se viimeinen niitti, mikä sai soittamaan ambulanssin. Minun pitää kirjata käynnin syy ja jos vastauksesi on kysymykseen, mikäs teitä vaivaa, on: "No olo ei ole nyt normaali, sairaalaan pitää lähteä." "Jaa, kerrotteko vähän tarkemmin." "No ei tässä nyt juttelut auta, sairaalareissu tämä on." En voi myöskään helpottaa oloasi millää, jos et kerro mikä on hätänä! Urpo!

7. Suutu, kun en suostu kuskaamaan sinua "suoraan keskussairaalaan" vaan soitan lääkärille ja varmistan, että ensisijainen kuljetusosoite on terveyskeskus, josta tarvittaessa jatkot eteenpäin. "MINÄ TAHDON NYTJUURIHETI KESKUSSAIRAALAAN!" No, ota taksi hyvä ihminen! Myö ei voida siuta sinne viedä mutta jokaisella kansalaiselle on tietenkin oikeus marssia sairaalan ovista sisään. Toki riskinä on, että virka-aikaan se tiskin takana istuva triagehoitaja, kuin siltaa vartioiva peikko konsanaan, käännyttää siut takas sinne mistä tulitki..

8. "Tilaa" ambulanssi keskellä yötä suorittamaan terveystarkastus, jotta voit nukkua levollisesti. Ehkä se kuolema ei olekaan tulossa, kun nyt on tutkittu ja kaikki elintoiminnot hyväksi havaittu. Tiedoksesi, ei sillä, ettenkö olisi valmis helpottamaan henkistä painolastiasi tulemalla keskellä yötä mittaamaan verenpaineitasi ja toteamaan arvojen olevan kunnossa, se ei silti tarkoita sitä, ettetkö voisi kuolla yön aikana. Iha tuosta noin vaan. Kuka vaan meistä voi. Olemme vain ihmisiä.

9. Tilaa ambulanssi keskellä yötä kivun/vaivan/olotilan takia, joka on jatkunut 4viikkoa-10vuotta. EN KESTÄ ENÄÄ, NYT PITÄÄ PÄÄSTÄ HOITOON! "Onko tilanne nyt pahentunut?" " Ei ei, tätä tää on ollu koko ajan." Vinkki: Tässä kohtaa voisit sanoa, että joo, on pahentunu tunti sitten. Selkeesti.

10. "Mikäs täälä on hätänä?" Sitäjasitäjasitä vaivaa. On pakko päästä sairaalaan, eikä miula ole autoa, eikä ketään, joka voisi viedä. En pääse millään muulla! jaahas. Kts kohta 4.

11. Älä kerro oireistasi, lääkkeistäsi, sairaushistoriastasi, allergioistasi, alkonkäytöstäsi rehellisesti. Vähättele tai liioittele. Älä vastaa selkeisiin kysymyksiin, kuten: "Onko kipua ja koska se on alkanut?". Kiertele: "Ei minulla ole kipua! Tai on, alkoi eilen. Tai oikeestaan toissaviikolla, tai siis on sitä ollu vuoden verran. Mutta ei nyt. Paitsi vähän." Parasta on että tokaiset: "Kyllä ne näkyy sielä koneella kaikki!" Fakta: Eivät näy meidän tietojärjestelmissä. En myöskään pääse pääsi sisään katsomaan mikä tilanteesi on, joten jos tahdot hoitoa, kerro rehellisesti missä kipua on, oletko allerginen kipulääkkeille, paljonko alkoa olet juonut(se on ihan rehellinen päihde, ei tarvitse paria saunakaljaa tai kokonaista viinapullon nautiskeluakaan minulle selitellä, jos olet täysi-ikäinen ihminen. Juo hyvä ihminen vaikka tolua mutta jos tahdot vaivaasi apua, kerro mikä tilanne on!)

12. Tule vaatteet päällä ulko-ovella vastaan iloisena. "Kyyti tuli!" Selitä autoon noustessasi kuinka miehesi Mara ajaa lanssin perässä omalla autolla, niin on sitten kyyti takaisin kotiin. Kts kohta 4.

13. Vähättele. "Ette työ jaksa nostaa, ette työ jaksa kantaa, ette työ saa miule tippaa.." Kiitos luottamuksesta. :D

14. Ärhentele meille, jotka yritämme auttaa. "Tehkää nyt jotain!""Ei noin, ei näin." "Ei tähän jäähä nyt mitää kyselemään/mittailemaan/selvittämään tilannetta, suoraan sairaalaan." Hätä on ymmärrettävää ja kipu on hanurista, tottakai. Minä kyllä ymmärrän ja tiedän, että silloin tulee sanottua pahasti. Yritä sinä kuitenkin käsittää, että minä kyllä ammattilaisena tunnistan koska minulla on aikaa selvittää potilaani henkilötunnus ja mitata tämän verenpaine ja milloin tilanne vaatii pelkästään äkillisen kuljetuksen. Älä raivoa minulle. Kiitos.

Kaikesta huolimatta nautin työstäni :)